"Kattokerhossako" ?
Vaimoni soitti aamulla noin yhdeksän maissa että on poliisilaitoksella kuulestelussa liikenteen vaarantamisen vuoksi. Tarkempi tiedustelu osoitti häneen ajaneen auton "ympäriämpäri" ylösalaisin viljeltävän pellon reunaan.rnAuto jäi pellolle katto vasten maata ja pelastava läheisen talon emäntä toimitti hänet kotiin pyytämättä juurikaan mitään. Onneksi vaimolleni ei ko. rytäkässä kai tullut mitään fysiikkaan liittyviä vaurioita.rnTämänkaltainen juttu saattaa ehkä hiukan herättää tosimielisyyttä senkin suhteen: tien pinta saattaa olla vaarallinen juuri silloin kun ei sitä huomaa tai ajattele. (tuttu reitti)rnP.S. Hän nukkuu (viimein) parin konjakin jälkeen.rn
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Näinhän sitä sanotaan.Itselläni oli liukkaalla pinnalla liian suuri tilannenopeus ja auto rupes viemään miestä.360 astetta ja maalaisliiton puolelle.Kattokerho oli lähellä mutta onneksi perä osui isoon kuuseen joka katkesi. Isäntää ei näkynyt olisi varmasti maksattanut.Onneksi selvisin henkisilä hiertymillä. Tie on usein liukkaampi kun uskookaan. Kerran ajoin Hämeenlinnasta Tampereelle ja ihmettelin että onko jokin rengas tyhjentynyt ja kun lähdin tarkastamaa niin oma tossukaan ei pitänyt ja autoja oli ojassa ja valot näytti oraville.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Onneksi vaimollesi ei tapahtunut mitään. Varmasti hän säikähti ja kovasti. Joskus kauan sitten olin työkavereille kuskina. Olimme menossa Biologiselle laitokselle pippaloihin sellaista pientä tietä. yht'äkkiä autoni perä lähti edelle ja luisuimme nätisti pellolle. Kun auto vihdoin pysähtyi, käännyin katsomaan takapenkkiläisiä. Yksi piti viinipulloa tiukasti kädessään ja tuumasi: yhtään ei läikkynyt.
Ilmoita asiaton vastaus
Se on sillä lailla että kun se auto lähtee "kinthaasta" niin sinäpä sitten ei ole paljoa tehtävissä...
Liityin "kattokerhoon" parikymmentä vuotta sitten Miemalan mutkan lähellä (Hämeenlinnassa) vanhalla kolmostiellä:
Olin tammikuisena maanatai-aamuna lähtenyt kukonlaulun aikaan ajelemaan Helsingistä kohti Tamperetta, Miemalan mutkassa tien oikeassa reunassa oli viisi senttiä syvä ja satametriä pitkä pudotus asfaltilta.
Autoni takarengas putosi uraan ja sitten sitä mentiin - auto lähti pyörimään (renkaillaan) ympäri ja siitä vastaantulevien kaistan yli katon kautta ojan pohjalle. Yks kaks katto olikin lattiana ja lattia kattona - "Juhamatti" jatkoi lauluaan kasettipesässä "Kuuun rakastunut ooon"...
Jes! Olihan se näinkin mutta ei siitä pitäisi näin ankarasti rankaista!
Paikalle häytetty hinauskuski naureskeli paikan olleen "rahakas" neljä autoa oli mies käynyt lumisen viikonlopun aikana kiskomassa samasta kohdin ojasta.
Säikähdyksellä selvisin ja ajoin vielä tielle saadun auton Tampereelle - kylki- ja katto lommoilla ja tuulilasi halki. Suhteellisen pienillä vaurioilla selvisin koska sattui olemaan todella luminen viikonloppu ja ilmeisesti vahva kerros pehmeää lunta teki ojanpohjalle tömähdyksen armeliaammaksi, ja onneksi ei ollut sillä hetkellä vastaantulijoita.
Saman viikon torstaina sain yllättävän puhelinsoiton kyseiseltä hinauskuskilta:
Mies kertoi soittaneensa kaikki aiemmin "pelastamansa" tohelot läpi.
Kaveri oli juuri tullut samalta paikalta jossa oli joutunut tosipaikan eteen. Samassa paikassa ja samasta syystä oli henkilöauto törmännyt Hämeen Sähkön kuorma-autoon.
Henkilöautoa ajoi Turengin palopäällikkö ja matkustajana oli Turengin terveyskeskuksen ylilääkäri -ja muistaakseni vielä joku kolmas matkustaja. Palopäällikö ja ylilääkäri kuolivat kolaripaikalle mitään ei ollut tehtävissä. (Palopäällikkö ajoi henkilöautoa).
Surkeinta asiassa on että sinne oli juuri samaan aikaan tulossa miehet hiekkalastin kanssa korjaamaan ko. paikkaa.
Paljastui että tämä ko. hinauskuski oli entinen ambulanssikuski eli aika monessa "voissa paistettu" oli raukka todella järkyttynyt soittaessaan ja onnitellessaan meitä aiemmin osallisia siitä että olemme hengissä:) Kaunis ele sinänsä.
Mitä tästä opiksi: kaasujalka keveni kyllä vaikka ylinopeudesta kohdallani ei ollut kysymys. Kokemusta ratin takaakaan ei puuttunut ajoin tuohon aikaan noin 50.000-60.000 km vuodessa mutta kyllä tämä pisti "nöyräksi" sitä tosiasiaa kohtaan että kun lähtee kunnolla "kinthaasta" niin lähtee.
Siinä ei kytkimen polkemiset eivätkä muutkaan temput paljon auta.
Kuuluisa filosofi Esa Saarinen kertoili joskus jossakin seminaarissaan mielikuvaharjoittelustaan: hänelle oli joku ralliystävänsä ( taisi olla Kankkunen?) vannottanut että "Esa, lupaa minulle yksi asia - jos meinaat autolla törmätä vastaantulijaan tai vastaantulija sinuun niin silloin ratista kiinni ja tiukka ohjaus ojaan"
Tämä kannattaa jokaikisen ratintakana istuvan käydä mielessään jo ennalta läpi. Ojanpohjalla pyöriminen ei todennäköisesti saa yhtä suurta tuhoa aikaiseksi kun se että tömähdät vastaantulevan nokkaan. Ja oikeasti, tämä kannattaa "harjoitella" ajatustyönä ennalta. Onnettomuus tilanteet tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta, silmänräpäyksessä ja silloin voi helpottaa jos alitajunta tekee päätöksiä jo ennen kuin itse älyääkään....
Ilmoita asiaton vastaus
Onnettomuudet sattuvat usein tutuissa ympäristöissä, silloin tarkkaavaisuus saattaa olla alhaalla. Näin kertovat onnettomuustilastoijat.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.