Kuulutko joukkoon?
Joka kolmas pelkää sutta ja karhua
Torstai 5.11.2009 klo 10.39
Metsäkansassa suurpetojen pelko istuu syvässä. Tuoreen kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen pelkää karhua ja sutta.
Naisista liki joka toinen kavahtaa suurpetoa. Miehistä joka viidennellä puntti tutisee mesikämmenestä tai hukasta kohistaessa.
Muut kuin sukupuoleen liittyvät erot ovat pieniä. Sudet herättävät kauhua hieman enemmän lapsiperheiden vanhemmissa kuin muissa aikuisissa. Otsoa pelkäävät eniten pohjoissuomalaiset ja vähiten itäsuomalaiset.
Susipelko on pysynyt ennallaan vuodesta 1995. Karhukauhu on vähentynyt vuosikymmenen vaihteesta, jolloin tuoreessa muistissa oli karhun aiheuttama kuolema.
Taloustutkimuksen kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista. Tutkimuksen tilasi ja julkaisi torstaina Suurpedot.fi-sivusto. Sitä julkaisee Metsähallitus. Sivustolla kerrotaan myös ahmasta ja ilveksestä.
Kertoo STT
Avainsanat: pelko
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
en PELKÄÄ.
Enenmmän pelkään väkivaltaisia ja arvaamattomia ihmisiä.
Se on todella epätod.näk. että Etelä-Suomen kaupungissa tulisi vastaan susi tai karhu.
Hirvikolarin mahdollisuus on paljon paljon suurempi
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Kyllä pelkään sutta et karhua,en ole onneksi niihin törmännyt vaikka paljon luonnossa liikunkin.
Ilmoita asiaton vastaus
Susia en osaa pelätä, kun miellän ne jotenkin koiriksi. Mutta karhua vähän pelkään, kun niitä vilisee näissä lähialueilla enemmänkin.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä sen verran pelkään etten silittelemään mene edes pitkällä harjalla. Nallepuhit ja Sepesudet vain kirjoissa ja kansissa kiitos.
Ilmoita asiaton vastaus
Sutta kun karkuun lähtee,tulee karhu vastaan...Vaan kyllä ne eläimet pelkää ihmistä paljon enemmän.Olikohan se 1800 luvun loppupuolella kun turun saaristossa susi viimeksi pienen lapsen pisti suihinsa?
Ilmoita asiaton vastaus
yli 5metrisiä käärmeitä ja tiikereitä kyllä varon
Ilmoita asiaton vastaus
Ensinnäkin sudeksi on sanottu niin koiria, kettuja, ilvestä, mäyriä ja jopa supikoiriakin.. Kuinka hyvin tunnistaakaan mielikuvitukseensa uponnut ihminen suden. Näiden juttujen perusteella ei kovinkaan hyvin.
Yksi mieleenpainuvimmista uutisista oli minusta se, kun lapsi oli pimeän aikaan mennyt talolleen kun isä jäi saunan luokse. Pian lapsen suusta kuultiin, kuinka susi oli tullut ja murissut hänelle. Hirveä haloohan siitä syntyi, mutta pian sen jälkeen jäljet tunnistettiin ilveksen jäljiksi. Toinen tapaus oli se, kun perheen kultainen noutaja puri poikaa eikä poika uskaltanut tunnustaa, koska pelkäsi koiran joutuvan piikille. Siitä vasta hulabaloo syntyikin, moni susivihaaja oli kuin ekstaasissa "NYT se vihdoinkin tapahtui!" jne..kunnes uutinen korjattiin ja kerrottiin pojan tunnustaneen valehtelunsa. Silti moni ihminen jäi siihen uskoon että asialla tosiaan oli susi.. Voi näitä ihmismieliä..
Olikohan se nyt sitten mäyrän vai supikoiran pesäluola, jota kuviteltiin aluksi suden pesäluolaksi ja alettiin vaatimaan lapsille kyytejä ja suurin piirtein armeijan turvajoukkoja läheisyyteen..
Eräs mies oli kuvannut "suurikokoista" koiraeläintä takapihallaan köllöttelemässä. Kuvasta pystyy heti sanomaan kyseessä olevan kettu, mutta kovasti oli mielikuvitus ja kenties pienoinen pelkokin vääristänyt ihmismielen niin, että kuvaaja näki selvästi suden siinä makoilevan..Ihmismieli tekee tepposiaan pelokkaiden mielissä!
Susi nähtiin liikenneympyrän läheisyydessä päiväsaikaan haistelemassa...kuvassa oli kuitenkin koira!
Susi kävi räksyttämään autoa kun autoilijat ajoivat kotia kohti..Sudella oli jopa tavallinen koiranpanta kaulassa..
Näitä löytyy...noniih, susista ensin, otetaas vaikka karhu seuraavaksi:
Lenkkeilijä huomasi karhun alikulkusillan toisella puolella ja kääntyi ympäri lähteäkseen karkuun. Karhu ilmoittautui myöhemmin jutun kirjoittaneelle toimittajalle, oli suunnistusharjoituksissa ja venytteli. Oli jäänyt ihmettelemään kun toinen lähtee karkuun.
Kolme karhua nähtiin metsässä ja havainnoitsijat haettiin helikopterilla turvaan..kolme karhua sattui olemaan kolme ilvestä.
Villisika muuttui karhuksi myös jossakin uutisessa..
Ilves: Kotikissaa, jolla oli töpöhäntä, luultiin ilvekseksi. Nämä ihmiset tuskin olivat tajunneet, että ilves on kyllä yleensä normaalia maatiaiskissaa suurempi eläin!
Ilves hyökkäsi talon sisätiloihin ja puri asukasta käteen!! Juu, kyllä, aivan varmasti...
Mites, ahmasta en nyt kyllä muista äkkiseltään tällaisia noitavainoajan hysteriakertomuksia, mutta ehkä jollekin muulle tulee mieleen yhtä huvittavia ja jopa välillä itkettäviäkin havaintoja, joissa mennään päin prinkkalaa niin että tanner tömisee! Ja ihmiset uskovat...
Niin, kyllähän se totta varmasti on, kun kerta oikein sanomalehdissä niistä kirjoitellaan...unohdetaan vain lukea korjausuutiset, jotka yleensä ovat hyvin pieniä jossakin mainosten keskellä, tai sitten niitä ei tule lainkaan samaan lehteen...
"Hyvää huomenta, pikku Nasu", sanoi Iihaa. "Mikäli huomen ON hyvä", hän jatkoi. "Mitä epäilen", lisäsi hän. "Vaikka mitä sillä on väliä."
Ilmoita asiaton vastaus
En nyt sanoisi, että pelkään, mutta... kunnioitan kuitenkin.
Tosiasiahan taitaa olla kuiteskin niin, että kyllä nuo sudet ja karhut lähtevät ihmistä karkuun. Harva meistä on niihin törmännyt, vaikka metsässä on tullut liikuttua.
Tosin mökkini lähistöllä on pyörinyt susilauma, mutta "luonto" hoitaa tehtävänsä ja harventaa laumaa. Suden jälkiä on ollut aivan mökin nurkalla sekä rannassa.
Karhutkin viihtyvät maisemissa syksyisin jätöksistä päätellen...
Suojautumiskeino naisille uroskarhun kohdatessa, on heittäytyä mättäälle selälleen. Tämä oli ote saamastani pikakurssista: Kerää lakkoja ja puolustaudu karhuilta.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää muuten en voisi kulkea karhun metsällä
Ilmoita asiaton vastaus
kaupunkiasukkaalle nuo petojutut eivät ole mitään konkreettisia jokapäiväisiä asioita, eikä niiden petojen pelkokaan tule edes mieleen,
toinen juttu on sitten kun ylitetään susiraja ja saatetaa joutua nokatusten, luonnossa vapaan suden olen nähnyt noin kilometrin etäisyydeltä (eikä pelottanut) , karhuja ehkä sadan metrin päästä ja silloinkin tilanne oli niin rauhallinen että lähinnä uteliaisuus siinä heräsi
voishan sitä kuvitella toisenkinlaisia tilanteita, mutta en kuvittele
Ilmoita asiaton vastaus
Pahaa sutta ken pelkäisi, pelkäisi...tralalallallaaa..en pelkää. Mitäpä sitä etukäteen, mutta kohdatessa..en tiedä, kun niin ei ole käynyt. Suuria eläimiä kunnioitan. Tiikerin vieressä olen istunut ja hieman kylkeä silittänyt. Norsu on nostanut minut kärsällään selkäänsä ja kamelillakin olen ratsastanut. 4-metrinen boa on ollut kaulassani ja krokotiilit jalkojen vieressä. En mie nyt niin kovasti pelekee mittään. Mihin joukkoon siis kuulun?
Ilmoita asiaton vastaus
Olen metsissä kulkija ja luulen, että karhut ja sudet ovat havainneet minut ja väistyneet metsän pimentoihin huomaamattani. Aina marja-aikaan täällä kerrotaan juttuja karhuhavainnoista. Työtoverini näki lentokoneesta kuinka mäennyppylän toisella puolella noukki marjoja naisporukka ja toisella puolella marjasti karhu kaikessa rauhassa.
Sutta en ole koskaan nähnyt luonnossa. Kunnioitan metsän lakeja ja sen asukkeja. Voisin kyllä jähmettyä toimintakyvyttömäksi jos karhu nenätysten vastaan tulisi.
Ilmoita asiaton vastaus
En osaa pelätä ja tunnustaudun susien ja karhujen todelliseksi "faniksi" ...
- sutta en ymmärrä säikkyä lainkaan ja jos karhun kohtaisin niin kunnioittaisin tuota metsän kuningasta ja varmasti perääntyisin hissukseen.
Sudesta uutisoitiin muutama vuosi sitten kun joku ukko (eteläisessä) Suomessa oli iltahämärissä saunalla ja karvainen otus oli saunan ovelle tullut ärisemään: lätkäissyt tassullaan kynnykseen ja murissut , perhana - ukolla ei ollut silmälaseja päässä ja mätkäisi otusta kuonolle ja moitti että mitäs siinä äräjät - luullessaan sen olevan oma koiransa. - Kuono olikin vaan vähän isompi kun omalla koiralla ja ukko tajusi että susihan se siinä - susi oli ällistynyt ja luikkinut karkuun.
Totena asia kerrottiin ja ihan sanomalehdestä juin oli kuvien kanssa - tuskimpa sitä nyt ihan keksittykään oli.
Suden kyllä ihan mielelläni luonnossa näkisin en osaa pelätä - tästä varmasti joku itärajan asukki pillastuu kun sudet vievät lemmikit pihasta: pirujako niitä yötä päivää narunpäässä pidätte kunnon tarha koirille eikä mitään liekoja tai koirat sisäsäilytykseen (ainakin yöksi)
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää kumpaakaan.mökillä on ihan oma nalle ja ilves.Susi on upea eläin.Lapin suunnalla on suurpetotarha jossa syötin "kesyä" isoa nallea.Mynthon lähti kädestä huomaamatta.Varmuudeksi vasen käsi suussa.Oli pehmeä kieli.Moni marjastaja ei tiedäkkään miten läheltä nämä eläimet suraavat ihmisiä.
Ilmoita asiaton vastaus
-jos vastaan tulee saattaa pelko käväistäkkin kyläilemässä. Etukäteen en jaksa pelätä Karhua tai sutta. Suloisia otuksia muuten.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää kumpaakaan vaikka viime kesänä teimmekin perheemme kanssa karhuemoon tutavuuta erään marjastusreisumme aikana. Ei yksinkertaisesti ole varaa pelätä ainuttakaan luontokappaletta, sillä muussa tapaauksessa sienestykset, marjastukset, kalastelut ja metsästelyt sekä muunlaiset luonnossa kulkemiset jäisivät kokonaan ja sellaista elämää en itselleni halua.
Ilmoita asiaton vastaus
no min en pelkää mitää,
en ainakaan ennen kuin kohdalle sattuu,
eikä ole sattunut
Ilmoita asiaton vastaus
No fear.
Suden olen nähnyt muutaman kerran ja kun susi katsoo silmiin menee iho kyllä kananlihalle.
Karhua en ole luonnossa nähnyt koskaan, jälkiä ja jätöksia kyllä.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä pelkään, jos vastaan tulee. Muuten en.
On tervettä pelkoa se, että varoo petoeläimiä.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.