Tuleeko sinun koskaan rukoiltua? No minäpä en sitä enää tee kun en apua ole saanut. Äitini on uskonlahkolainen ja sanoo et pitää

Usein muistan kiittää kaikesta ihan sattumalta eteeni tullutta hyvää asiaa, jota en edes ole osannut toivoa. Tietysti myös silloin tällöin pyydän ajatuksissani suurempia voimia (Jumalaa?) apuun. Uskon Jeesuksen sanoihin : Anokaa, niin teille anntetaan, kolkuttakaa, niin teille avataan. Mitään ei kyllä saa, jos ei ensin oikein kovasti tahdo sitä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä sitä tulee rukoiltua kun on oikein pahassa paikassa mutta kun siitä on selvinnyt ei muista kiittää. Jos oikein muistelet niin kyllä sinäkin olet apua saanut ?

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen rukoillut joskus todellisessa hädässä. Oikein täytyi laskeutua sängyn viereen polvilleen. Rukoukseni kuultiin silloin, muuten en enää tässä olisi. Silloin tällöin rukoilen vieläkin vaikka en mikään uskovainen olekaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä.
Ei kai sitä joka asiaan saa apua, ei se ole tarkoituskaan.
Monet sanovat että pelkkä rukoileminen auttaa,vaika ongelmat ei poistuisikaan.
Voithan myös puhua ystävillesi ja eivät nekään usein ongelmia ratkaise vaan kuuntelee.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuli joskus mentyä pari vuotta erään surakunnan mukana ja se oli kaaos elämässäni.Sen vielä kesti kun kuvainnoillisesti"lyötiin raamatulla päähän"mutta iso pastorimies veti nyrkillä nenään kun epäili minun ja erään"sisaren"harrastaneen syntiä.Siihen loppui ne vapaat suunnat.Kävin myös JT:n kokouksissa mutta siellä vasta ahdistuin.Tyyneysrukous oli AA:n keskeinen rukous ja hoin sitä kuin mantraa kuten muutkin siellä.Nyt ne on jääneet,mutta en uskoa sinänsä tyrmää koska kyllä tämän takana"JOKIN" on se on varmaa.Aika näyttää...

  Ilmoita asiaton vastaus

Joskus olen käteni ristiin liittänyt ja apua pyytänyt. Ei vain yläkerran Herra ole ollut sitä mieltä että sitä tarvitsisin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Vaikka olen ns tapauskovainen, niin silti olen jotain saanut "yläkerran herralta" ainakin mielenrauhaa levottimiin hetkiin. Kyllä rukoilen pyytäen ja kiitteän.

  Ilmoita asiaton vastaus

olen sitä mieltä, että Jumala ei ole mikään joulupukki, joka antaa ja antaa, aina kun me pyydetään ja vaaditaan. Pitäis muistaa kiittää, tehdä Hänen tahtonsa, silloin tulee kuulluksi myös. Siis vastus on, rukoilen liian vähän. ihminen on juuri tuollainen kuten sanotaan "juoksuhaudoissa ei ole ateisteja", eli vain silloin muistaa Jumalaa kun itse on hätä tai tarvii jotain. Yritän olla syyllistymättä tälläiseen itsekkyyteen. Jos minulla ei ole annettavaa, en kehtaa myöskään pyytää mitään. Mutta rukoilen joskus ja puhun kuin ystävälle. Ilman vaatimuksia. Se selvittää omiakin ajatuksia.

  Ilmoita asiaton vastaus

Rukous on pyyntö johonkin/jollekin. Olen joskus rukoillut ja se on ihan hieno kokemus. Se vastaus, mitä siihen saadaan taitaa olla eri tekijöistä kiinni.

Lahkolaisista minulla on kokemusta erään sukulaisen kautta. Se on hänen uskonsa. Mikä minä olen sitä tuomitsemaan. Jos ihminen on autuaaksi tuleva jonkun uskon kautta, älköön sitä vääräoppinen sukulainen tuomitko. Kuka sen ensimmäisen kiven heittikään.... Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä sitä voi rukoilla.Eri asia on sitten tapahtuuko mitään.

  Ilmoita asiaton vastaus

Pienenä piti ain nukkuumaa käyes lukee iltarukous.Nyt isompana en oo enää rukoillu,ku en aikasemmikaa oo apua saanu,eikä mitää hyvää yleensä ees tapahu miun kohal ni en jaksa uskoa. Kerra yks asiakas rupes noit uskon asioita höpöttää,yritin sit kestää kuunnella ku en tohtinu sanoa,et ei kiinnosta pätkän vertaa joten näkemiin.

  Ilmoita asiaton vastaus

En rukoile, en ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan

  Ilmoita asiaton vastaus

Rukoilen tyttärelle kun hän käy nukkumaan ja toivon että hän saa elää minua pidempää...
Runoilen myös hänelle päivittäin...

  Ilmoita asiaton vastaus