Kyllä tekisi mieli joskus kirota ?
Olin armeejassa äitini oli selkä syövän kourissa ei huolittu sairaalaan joten siskoni tuli Oulusta Jyväskylään hoitamaan äitiämme. Jättäen oman tyttönsä isänsä kanssa Ouluun. Meidän isämme oli kuollut työmatkalleen 13 vuotta sitten Äitini sisko soitti komppanjan Kapteenille että jos haluaa nähdä äitinsä hengissä niin antakaa pojalle loma, ei annettu. 2 päivän päästä tuli kutsu hautajaisiin. Mitähän äidilläni olisi ollut sanottavaa ?????????????? Sitten tulin hautajais lomilta Mikkeliin minulle sanottiin että komennukselle Lappiin talvella 3 kuukautta. Minä kysyin että enkö voisi kuulua siihen toiseen puliskoon jotka menevät komennukselle Kanavuoreen 5 km Jväskylästä koska äidiltäni jäi omakoti talo kylmilleen kun kuoli. Olisi niin helppo iltalomilla käydä lumitöissä / halonhakkuussa että vuokralaiset pääsisivät kulkemaan eikä vedet jäätyisivät. Ei käy sanoi kapteeni No siinä oli kapteeni kanttuvei ja silmäkulma auki. Aikoinaan kolahti nuija Mikkelin sota oikeudessa 3 kk linnaa. Nyt ovat siellä jossain äiti ja sisko kummatkin 62 vuoti aina. Nyt olen minä pyörätuolissa selkäni kanssa. Että kyllä joskus tekisi mieli kirota per..........
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
välillä ja toisille sitä pukkaa vaikeutta toisensa perään, ei käy kateeksi, eikä ihme jos vähän ärräpäitäkin tulisi mieleen päästellä
mustalla huumorilla jos asiaa yrittäisi 'keventää' , niin voisi lainata dekkarifilosofia :
"elämä on kovaa ja sitten vielä pitää kuolla"
- tsemppiä -
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Onpa perheelläsi ja sinulla ollut kohtaloita, otan osaa menetyksiisi.
Ilmoita asiaton vastaus
päästele sinä ärräpäät....kyllä se helpottaa hetkeksi ainakin....elämä on merkillinen juttu, mutta jospa vaan sitten päiväkerrallaan....onko sinulla jotain kanavaa esim...jotain jossa voisit tavata muita ihmisiä...työväenopisto jokin kurssi tai jotain muuta....helpottaa kummasti, kun on ihmisiä joiden kanssa on yhteinen harrastus ja saa jutella....jokin vertaisryhmäkin on hyvä paikka...voisitko ottaa selvää mahdollisuuksista, ei ole niin tylsää elämä , kun tietää et pääsee tapaamaan muitakin..joskos sieltä saisis elämään sisältöö.....
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Usein tekee mieli kirota elämän epäoikeudenmukaisuutta. Mutta kuten tiedät, ei se kiroamalla parane. Noista ajoista on jo kulunut aikaa, joten toivottavasti aika parantaa haavat. Taidat olla vähän äkkipikainen kun menit mottaamaan kapteenia kuonoon.
Oma sairautesi on kurja juttu myös, mutta minkäs ihmeen sille tekee, jos parannuskeinoa ei ole. Opetellaan elämään vaivojemme ja vammojemme kanssa. On elämässä paljon hyvääkin. Ei kannata vanhoja asioita muistella tai ainakaan kirota. Ilo irti elämästä, vaikka itkien.
Ilmoita asiaton vastaus
"On elämässä paljon hyvääkin. Ei kannata vanhoja asioita muistella tai ainakaan kirota. Ilo irti elämästä, vaikka itkien." Lainaan kissanaisen kirjoitusta.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei siitä taida enää apua olla. Mutta kyllä ne kunnon ärräpäät joskus helpottavat ihan kummasti.
Ilmoita asiaton vastaus
Kirous ei kyllä mitään auta..mutta kiroile jos se sinua helpottaa..Minullakin tuli tänään ärrä..päitä kun rikoin ikkunan...ne kyllä lipsahti ihan itestään..huomasin..mutta eihän se mitään auttanut..sirpaleet pitäisi tuottaa onnea..
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä tekee usein mieli kirota ku jatkuvasti törmää epä kohtiin.Ite olin aikoinaa talouskoulussa,ihan kaduttaa et sinne tuli mentyä.Kerkesin reilun kuukauden käydä ku mummini (äidin äiti) nukkui pois.Suru oli tietenki kova enkä pystyny koulus käymää.Sittempä koulus sanottii et miun pitää ne tunnit korvata,miepä tokasin et en korvaa.Sama ku yrittäsin mummini korvata.No työkkärin ihmiset sit tokas,et ei ollu lähisukulaine.Sossun toimintaa kiroan jatkuvasti ja marraskuus jos sopimus loppuu ni kiroan viel enemmä.Ei täällä toimi mikään,pakko se on kirota,et ees vähä helpottas.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä, ja monissa kuten tässä tapauksessa saakin ja ehkä kannattaakin kirota, voi helpottaa edes hieman.
Ilmoita asiaton vastaus
Todella kovia, valitettavia kokemuksia. Elämä tuntuu joskus liiankin epäoikeudenmukaiselta.
Armeijassa ei tunneta inhimillisyyttä, ei ainakaan vuosikymmeniä sitten.
Äitini poismenon aikaan serkkuni oli intissä, oli vasta alokas. Anoi kuitenkin lomaa hautajaispäiväksi, koska äitini oli hänellekin läheinen. Voi vain arvata mikä oli lopputulos. Alokasaika oli se joka varmaan ratkaisi, en tiedä. Mutta sitä ei vaan helpolla unohda.
Ilmoita asiaton vastaus
Kovia olet sinäkin kokenut. Mutta miten sit saada tehtyä tekemättömäksi. Ja mennyyttä takaisin kun on jäänyt historiaan. Ikävää on kokea varmaan sellainenkin sen ymmärrän. Joo ja kirota kyllä tekis monesti mieli. Ei elämä sääli ihmistä kaikessa on elettävä minkä osan sit sattuu saamaan itselleen. Ymmärrän sinua ,että sinulla ei ole helppoa pyörätuolissa istua.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.