miltä sinusta tuntuisi jos oma lapsi sanoisi, että halua asua isänsä luona??

Lapsen mielipidettä pitää kuunnella ja kunnioittaa,aikuiset kuitenkin päättävät.Olisi varmasti tuntunut kamalan pahalta,jos isä olisi ollut parempi vanhempi,kun minä.Olisin tuntenut itseni hyvin arvottomaksi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lapsi on pienikokoinen ihminen jolla on ihan oma ajatusmaailma. Sitä pitää kunnioittaa. Tietysti pitää ottaa selville mikä on syy ja yrittää selvittää asia. Jos lapsi taas on ns. täysi-ikäinen, sitä suuremmalla syyllä hänellä on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja ratkaisuihinsa. Jonain päivänä jokainen lapsi kuitenkin lentää vanhempien luota pois. Siihen meidän tulee varautua jo hyvissä ajoin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä se varmaan tuntuisi ensin pahalle, mutta alkaisin selvittämään asiaa, että miksi ja sen mukaan pitäisi sitten toimia jatkossa. Jos isällä on mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan, niin siihen pitäisi antaa mahdollisuus ensin vaikka koemielessä. Mutta jos se on täysin mahdotonta, se pitää selittää lapselle niin, että sen ymmärtää.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minkä ikäinen lapsi? MIssä tilanteessa ? Lapsen ei ole hyvä antaa päättää näinkin suurista asioista itsenäisesti, se vie pohjaa pois lapsen perusturvallisuudelta. Mikä on perimmäinen muuton syy ? Asuinpaikkakunta ja kaverit siellä ? Isän varakkuus? Mikä? Täytyy olla hyvät syyt, ennenkuin siihen suostuisin, ehkä en suostuisi sittenkään. Minun lapseni ovat minun lapsiani !

  Ilmoita asiaton vastaus

Minäkään en suostuisi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minulla on poika jonka vaimolla on 2 tyttöä eka avioliitosta, ja 2 lasta poikani kanssa, nämä isot tytöt eivät enää halua mennä isänsä luo, syy, moittii tyttöjä , ovat tulleet isoiksi ja skootterilla ajelevat, lapsiin pitää luottaa ja samanvertaisena pitää.

  Ilmoita asiaton vastaus

Itse olin sellaisessa tilanteessa neljä vuotta sitten ja ensin tietysti pidin itseäni huonona äitinä kun tyttäreni halusi avioeron myötä muuttaa isänsä luokse. Mutta sitten pistin asiat realistisesti paperille ja hyväksyin ne. Mieheni tienaa paljon paremmin kuin minä ja hänellä on varaa asua isommassa asunnossa. Kaiken kaikkiaan tyttäreni on muutenkin tullut isänsä kanssa paremmin toimeen (omat hengenheimolaisia, kuten sanotaan) . Vuosien myötä olen ollut tyytyväinen ratkaisuun ja nyt välit tyttäreni kanssa ovat entistä paremmat ja vapaammat. Minusta on erittäin tärkeää, että kun puhutaan lapsen asumisesta niin häntä kuunnellaan ensin jos hänen ikänsä riittää asiasta päättämiseen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Mikäs sen mukavampaa? =)))

  Ilmoita asiaton vastaus

Kysyisin perusteluja.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tulisin surulliseksi. Asiasta varmaan keskusteltaisiin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Nykyisin hyvin monet lapset asuvat isänsä luona. Kumpikin vanhempi on lähtökohdiltaan tasavertainen lapsen asumisen suhteen. Ei kait siinä mitään pahaa olisi jos lapsi niin sanoisi. Pitää vaan keskustella lapsen kanssa ja selvittää onko jotain erikoista tapahtunut lapsen mielestä miksi hän haluaa muuttaa pois äitinsä luota. Sitten tehdä mikä parhaalta näyttää ja on turvallisin ratkaisu lapsen kehityksen kannalta.

  Ilmoita asiaton vastaus

Riippuu täysin lapsen iästä, joku voi sanoa näin kun ei saa kaupasta suklaata. Viikon päästä sanoisi isälle että haluaa olla äidin luona samasta asiasta.

  Ilmoita asiaton vastaus

on vaikea kysymys, mut tottakai itsekin oisin hyvin surullinen, mutta tosiaan nuo asiat pitää punnita ja lasta kuunnella, no jos uhmassa uhoo, niin siitä ei kannata ottaa heti itseensä... vaan keskustella sitten asiallisesti, kun ollaan rauhallisin mielin.... voisitko aatella , et lapsi ois joskus lomalla isällään pidemmänkin aikaa, vois hän sitten päätellä, kumman luona ois ....

  Ilmoita asiaton vastaus

Halusin tietää miksi näin. Sitten pohtisin ja kysyisin mitä isukki mieltä.

  Ilmoita asiaton vastaus

omalta osaltani mietinnän ja itsetutkiskelun paikka tulisi jos se lapsi sanoisi haluavansa jotain muuta kuin asua isänsä luonna

  Ilmoita asiaton vastaus

Jos lapsi asuu isänsä luona, se ei muuta sitä tosiasiaa, että lapsella on ja on aina oleva myös äiti lapsen asuinpaikasta riippumatta.
Kirpasee varmasti, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tilanne todennäköisemmin vahvistaa äidin ja lapsen suhdetta. Ei elämä siihen kaadu, päinvastoin. Tulee vain monimuotoisuutta tilanteeseen ja näkemykseen.

  Ilmoita asiaton vastaus