Missä vuori ja merenpinta ovat samalla tasolla?

Kartalla ainakin ne ovat samalla tasolla.

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

Kysymyksesi on täältä, muttei vastausta;
www.positiivarit.fi/Content....5e1b2332b9
Tarkoittaneeko vuoren juuta vai huippua suhteessa meren pintaan?
Onhan noita pinnantasa karikoita maailman meret täynnä.

fi.w3dictionary.org/index.ph...q=tasautua

Papitille tiedoksi;
Kuollutmeri on Jordanian ja Israelin rajalla sijaitseva järvi. Se sijaitsee 408 m Välimeren pinnan alapuolella. Vuonna 1971 oli 394 m merenpinnan alapuolella.
Mihin kadonnee?

  Ilmoita asiaton vastaus

Kuollut meri on 400m. alempana kuin merenpinta ja sen ympärillä on vuoria, joten niiden huiput voivat olla alempanakin kuin merenpinta.

Onttopohja, siellä on niin paljon vuoria, että jonkun huippu on varmasti samalla tasolla kuin jonkin meren pinta jonain hetkenä.
Merenpinnan taso ei ole yksiselitteinen ja vaihtelee koko ajan, joten uskon, että sieltä löytyy varmasti huippu, joka osuu yksiin jonkin meren kanssa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kartalla positiivareiden sivulla. Merenpinnan taso on valtamerien keskimääräinen pinnan korkeus. Kartastoissa merenpinnan tasoksi on sovittu keskimääräinen merenpinnan korkeus sovittuna vuotena. Merenpinnan korkeus vaihtelee huomattavasti mm. vuorovedestä johtuen ja yhtenäisen merenpinnan tason sopiminen vaatii pitkäkestoisia mittauksia ympäri maailmaa. Poikkeama keskiveden korkeudesta, eli merenpinnan tasosta, ilmoitetaan merisääennusteissa satamakohtaisesti senttimetreinä. Vuorten ja muiden ympäristöstään selvästi erottuvien kohoumien korkeuden mittaamiseen ja ilmaisemiseen tarvitaan luonnollisesti jokin lähtökohta. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä merenpintaa, jolloin korkeus voidaan ilmaista metreinä merenpinnan tasosta. Merenpinta on todellakin hieman hankala lähtökohta mittauksille, sillä monet tekijät vaikuttavat siihen, miten korkealla merivesi kulloinkin tietyllä vesialueella on. Siksi tutkijat erottavat kaksi erilaista merenpintaa: fysikaalisen eli todellisen merenpinnan, jolla tarkoitetaan senhetkistä vedenkorkeutta, ja geodeettisen merenpinnan eli valtamerten keskivedenpinnan, geoidin. Geoidi on laskennallinen teoreettinen vertailupinta. Tällä pinnalla maapallon kaikkien valtamerten vesi on tasapainossa niin, että voidaan puhua valtamerten keskimääräisestä pinnasta. Pinnan katsotaan jatkuvan myös mannerten alle. Siksi geoidi sopii myös sisämaassa sijaitsevien vuorten korkeuden mittaamisen lähtökohdaksi. Äkkiseltään voisi ajatella, että laskennallista keskivedenpintaa kuvaava viiva olisi aivan suora. Asia ei ole aivan näin. Geoidi kuvaa nimittäin maapallon todellista muotoa ja on yksi painovoiman potentiaalin tasa-arvopinnoista, joka vastaa valtamerten keskivedenpintaa mahdollisimman tarkasti. Tyynellä avomerellä vedenpinta asettuu suunnilleen geoidin suuntaiseksi, mutta mantereiden kohdalla geoidi tunnetaan vain likimääräisesti. Manneralueilla geoidia on vaikeaa laskea tarkasti, koska maanpinnan alla olevien massojen tiheyksiä ei tiedetä. Maa- ja kallioperän ominaisuuksien vaihtelu aiheuttaa sen, että geoidi "aaltoilee". Laskennallinen keskivedenpinta voi olla esimerkiksi Välimeren eri osissa eri korkeudella. Jos esimerkiksi meren pohjoisosan pohja koostuisi eteläosaa tiheämmistä ja siten raskaammista aineksista, pohjoisosan kohdalla keskivedenpinnan taso olisi eteläosaa korkeammalla. Syynä eroon on se, että raskaampi massa vetää puoleensa - Newtonin gravitaatiolain mukaisesti - enemmän vettä kuin kevyempi. Samalla tavalla maanpinnan kohouman massa vaikuttaa geoidiin: raskaista kivilajeista koostuvan vuoren kohdalla keskivedenpintaa ilmaiseva viiva kaareutuu ylöspäin.

Missä siis sijaitsee merenpinnan taso? Hankala kysymys: merivirrat ja tuuli työntävät vettä epätasaisesti eri puolille Maapallon meriä, ne synnyttävät valtavia aaltoja, ja tilannetta sekoittaa vielä lisää joissakin paikoissa yli kymmenmetrinen vuoroveden vaihtelu.

Ongelman ydin ei kuitenkaan ole yllä mainituissa ilmiöissä. Merenpinnan korkeutta voidaan mitata eri puolilla maailmaa säännöllisin väliajoin, ja niistä keskiarvoja laskemalla satunnaisten (tuuli ja aallot) ja säännöllisten (merivirrat ja vuorovesi) ilmiöiden vaikutus voidaan melko hyvin poistaa.

Koska maapallo ei ole pallo vaan navoilta litistynyt pyörimisliikkeen vuoksi, saatuja merenpinnan tasopisteitä ei voi sijoittaa pallon pinnalle. Tämä estää jatkamasta merenpinnan tasoa yksinkertaisella tavalla mantereiden kohdalla.

Ja sitten vain laskemaan: Mount Everestille α = 27°59’, joten sen huipun etäisyys keskipisteestä on suunnilleen 6382,3 km.

Tämän jälkeen herää kysymys, voisiko jonkin “matalamman”, mutta lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevan vuorenhuipun etäisyys olla yllä laskettua suurempi? Vastaus selviää vain kokeilemalla, ja esimerkiksi Equadorista löytyy Chimborazo-vuori, jonka korkeus on 6 310 m ja leveysaste vain 1°27’. Huipun etäisyys keskipisteestä on peräti 6384,4 km.

Mutta tämähän on yli 2 km suurempi kuin Mount Everestin huipulle!

Lisätutkimukset eivät muuta enää tilannetta: maksimi saavutetaan Chimborazon kohdalla, ja tässä mielessä sekin on siis ansainnut maailman korkeimman vuoren nimen. Itse asiassa Himalajan alue oli vielä kaksisataa vuotta sitten niin huonosti tunnettu, että v. 1802 Chimborazon valloitusta yrittäneen tutkimusmatkailija Alexander von Humboldtin aikoihin sitä pidettiin maailman korkeimpana vuorena. Chimborazon huipun valloitti ensimmäisenä (eurooppalaisena) Edward Whymper vuonna 1880.

Lopullista ja paikkansa pitävää vastausta kysymykseesi on siis mahdotonta antaa. Kartalla ei ole siis tieteellisesti mikään vastaus kysymykseesi.

Papiti, niiden huiput voivat olla alempanakin kuin merenpinta, mutta ei samalla tasolla!

  Ilmoita asiaton vastaus

Kartalla.

  Ilmoita asiaton vastaus

mielikuvitusmailmassa.

  Ilmoita asiaton vastaus