Onko kukaan läheisistäsi tai sukulaisistasi alkoholisti ? Minkälaisia tunteista se sinussa herättää ?
Minä kuuntelin eilen alkoholistien örvellystä puiston ohi kulkiessani. Saattoi siellä olla eräs sukulainenkin mukana. Kakkemme olemme tehneet hänen `nostamiseskseen', mutta mikään ei ole auttanut. Viina vie miestä.
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Isäni oli alkoholisti.Sen seurauksiin melko nuorena kuolikin.Se on jättänyt ikuiset arvet minuun,sisareeni ja varsinkin äitiini.
Kysyjän kommentti
Sinäpä olet omakohtaisesti saanut kokea alkoholin haitat. Otan osaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Onneksi ei ole ketään sellaista.Siitä pitäs luojaa kiittää.
Ilmoita asiaton vastaus
Eipä tuo auta auttaminen
omakohtainen kokemus
vaikka kuinka kauniisti tai joskus ääntä nosti
ei mitään tulosta
ilokseni on ikä tuonut järkeä henkilön päähän
siihen tuli uusi elämän kumppani hänelle
et en ole häntä kännissä nähnyt
kohta kahteen vuoteen
Ilmoita asiaton vastaus
Onhan noita vuosien saatossa nähty työelämässä ja vaapaa-aikanakin. Eräs kaveri on selvänä tosi fiksu ja tietää paljon esim. tietotekniikasta, mutta sitten kun kaverit tarjoavat, niin kaveria viedään oikein vauhdikkaasti. On puhunut minullekkin siitä, kuinka yksi pullo ei riitä mihinkään ja kaksi on sitten jo liikaa. On ryypännyt jo avoliittonsa, asuntonsa, osakkeensa, autonsa ja kohta menee varmaan terveys.
Ilmoita asiaton vastaus
Miettii tarkkaan,tällä hetkellä ei aktiivista,ovat entisiä alkiksia,nykyään tietty täysabsolutistilinjalla.Koetan olla realistinen,ei sympatioita eikä antipatioita,suhtautuminen lähinnä mulla,että toisen oma valinta?
Ilmoita asiaton vastaus
Läheisistä eikä sukulaisista ei löydy, mutta kavereista ja tuttavista montakin.
Pari on jo haudassa ja juoppojen omista tutuista enemmän kuin puolet.
Minun tutuistani neljä on käynyt minnesotahoidossa ja eivät enää juo. Yksi tosin ottaa pari saunakaljaa, joten hän tulee retkahtamaan jonain päivänä. Toivottavasti olen väärässä.
Minnesotahoitoon pääsyn ehdoton edellytys on oma halu lopettaa. Jos sitä löytyy, niin hoitotulos on hyvä.
www.minnesota-hoito.fi/
Hoito on äkkiseltään kallis, mutta jos vertaa siihen, mitä kaverini ovat pistäneet sileäksi, niin sillä hoitaisi satamäärin alkoholisteja. On mennyt taloja, tehtaita, autot ja tietysti avioliitot. Säästöistä nyt puhumattakaan.
Kolmella olisi mennyt henkikin, elleivät olisi lopettaneet.
Ilmoita asiaton vastaus
Joskus olen elänyt sellaisen tuurijuopon kanssa ja kaikki on koettu., fyysinen- ja henkinen väkivalta ym. kaikki se mikä alkoholismiin vain voi liittyä. Olen onnellinen siitä, että jäin eloon, selvisin henkisesti ja ainakin nykyisessä elämässä ei ole sellaista ongelmaa, mistä olen todella onnellinen.
Lähteet:
oma elämä
Ilmoita asiaton vastaus
Mieheni kolme siskoa ja yksi veli on antanut elämänsä alkoholille,sillä seurauksella,että yksi on Tuustaipaleen hoitokodissa vakituisestija yksi dementia kodissa sairaalan jälkeen,diaknoosina alkoholi dementia ja aivorappeuma,yksi vielä jatkaa mellastusta oluen merkeissä päivittäin.Kysyit tunteista millaiset ne ovat meillä,kaikki on käyty läpi,säälistä raivoon,mutta mikään näille ei auta,jos omapää ei kiellä,se on kamalatauti,se alkoholismi.
Ilmoita asiaton vastaus
Tippavaaran vanhaisäntä kertoili Kankkulankaivo ohjelmassa radiossa aikoinaan;
Se mun kasvatti äitiin se Aune Alatuuhonen ol oekee hyvä ja tasai ihmii, ain tasasesti vihai!
Isäntä ryyppäs naisten tähden;
Assii on simmotti kun ottaa piänet ja jalka rupee somasti vippasemaan se herättää äidillisiä tunteita naisessa.
Ei ole suvussa periytyvää tautia.
Ilmoita asiaton vastaus
Ihan riittävästi se aine on perheessäni vaikuttanut. Itse en ole joutunut kärsimään mutta nuorempi ja vanhempi sisareni.
Ilmoita asiaton vastaus
Tätini ex-mies oli alkoholisti ja kuolikin viinan takia. Perhe-elämä oli kovin vaihtelevaa riippuen siitä, oliko juomaputki menossa vai ei. Raskas taakka se oli koko perheelle ja lopulta kuolema lähinnä vain helpotus vaimolle ja lapsille. Ei voi kun ihmetellä, kuinka hyvin tätini sitä juomista ja siihen liittyviä lieveilmiöitä kesti.
Ilmoita asiaton vastaus
On, sisareni. Tunteiden kirjo on laaja mitä olemme hänen vuokseen tunteneet: huolta, raivoa, toivoa, tuskastumista, pettymistä, kyynistymistä (hänen suhteen), turhautuneisuutta.... Viime aikoina on muilla sisaruksillani sekä äidillämme pinna ollut lähempänä katketa hänen vuokseen. Ei enää jaksa kantaa huolta ja välittää aikuisesta ihmisestä joka on suuntansa valinnut.
Tiedän, alkoholismi on sairaus mutta siihen lisättynä se NARSISTISUUS alkaa olla vähän liikaa. On vaikea jaksaa olla ihmisen seurassa joka ei puhu mistään muusta kuin itsestään, joka ei itse tee mitään itsensä vuoksi, eikä tee muuten mitään muidenkaan vuoksi...eikä ajattele että muillakin voi olla omia ongelmia ja niistä vielä selviää....
Vaikeaa on, mutta silti hän on rakas. Tällä hetkellä minä olen siinä vaiheessa, että karttelen häntä. En jaksa. :-(
Ilmoita asiaton vastaus
onhan tuo ollut tuttua tääläkin päin ja serkku poika se jaksaa soitella vaan ahkeraan ja jauhaa sitä samaa virttä vuodesta toiseen .. jos vaan vastaisin aina hänen puheluihinsa , olen kyllä sanonut, et soittaa voit, mut selvin päin, eipä herra ole koskaan sit ollut selvänä, kun ei puheluja tule , kuin kännis , ei ole kelolla väliä, vaan soittelee yöllä, aamuyöllä ihan mihin aikaan vaan .. no en vastaa kuitenkaan , jotta senku sit soittelee...se nyt vain harmittaa , et joudun pitämään aina kännyn alakerassa , et en herää hänen soitteluihinsa...se vain niin kurjaa vaikka kuinka vääntäis rautalangasta , et ei soitella , niin se ei mene kuppolliin ...
Ilmoita asiaton vastaus
oli isä ja kuollut ja kuopattu 63 vuotiaana, surullisuutta herättää
Ilmoita asiaton vastaus
Itse olen tapellut viinapirun kanssa yli 30v ja kovaa se on.En vetoa siihen,että alkoholismi on sairaus,mutta sitä se toki on!!Ei kukaan tahdo huvikseen saattaa itseään ja läheisiään niin kurjaan tilaan.Olen asunut pitkään yksin koska en tahdo toisten kärsivän tästä epätoivoisesta taistelusta,mutta uskon huomiseen......
Ilmoita asiaton vastaus
Veljelläni meni silloin aika lujaa kun oli työttömänä. Järjettömiä puheluita keskellä yötä, pakko oli laittaa puhelin aina yöksi kiinni tai äänettömälle. Onneksi on nyt ollut jo vuosia töissä ja rauhoittunut.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei ole suvussa eikä lähipiirissä alkkiksia. Kotikasvatukseen on suvussa kuulunut myös päihdekasvatus, työmoraali ja itsensä "ihmisesä pitäminen". Alkoholismi on tapa....
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras On ollut suvussa, ystävissä, tutuissa ja kylänmiehissä jos naisissakin. Suvusta ovat jo kuolleet ne pahimmat alkkikset, nuoremmat jatkavat valitsemallaan tiellä. Minua surettaa kauheasti kun yrittää puhua heille, mutta mikään ei mene perille. Olen jo omalta osaltani luovuttanut heidän ohjauksen. Kun tapahtuu tarpeeksi pahoja asioita, niin raittius seuraa tai sitten alkoholismi pahenee. Ennenaikaiseen hautaan se johtaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.