Mitä pelkäät kaikkein eniten ja mitä vähiten? Onko sinulla mitään sosiaalisia pelkoja tai panikkia?
Avainsanat: mitä pelkäät eniten ja mitä vähiten
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Paniikkihäiriö on tuttu asia minulle ja emännallenikin.Onneksi on diagnisoitu ja hyvät lääkkeet/hoitokeinot on. Ei olla hulluja kuten ennenvanhaan. tilanne hallinnassa !!!
Kysyjän kommentti
KIITOS TIMPPA SINULLE TÄSTÄ PARHAASTA VASTAUKSESTA. no me sit ymmärretään mitä aiakin paniikki on kun se iskee päälle. joo lääkityksellä se kyllä hoituu,ja pystyy elämään sen kanssa.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Vieras Täysin peloton tässä asiassa. Ei pätkääkään kiinnosta mitä muut sanoo minusta tai elämästäni. Enkä tiedä mitä on paniikki, koska en ole tuntenut paniikkia missään asiassa. Tunnustan, että nuorempana pelkäsin muiden sanomisia. Onneksi vanhemmiten viisastuu tuon suhteen.
Ilmoita asiaton vastaus
Jonkinmoista korkean paikan kammoa koen tai olen kokenut,mutta ikääntyminen on tasoittanut sitäkin,luulen että ainoastaan hämähäkit saavat mut hysteeriseksi ja skorpioni ja torakat.Sosiaalisia pelkoja,en tykkää kovasti ihmismassasta enkä meikäläisissä ratikoissa kulkemisesta,asosiaalista porukkaa niin paljon liikkeellä,en pelkää niitä,mutta en rakastakaan.
Ilmoita asiaton vastaus
jos nyt kasvuvaiheessa olin vähän ujo niin en sentään panikoinut vieraissakaan käydessä, sittemmin on tuo ujouskin jo kadonnut ..
Ilmoita asiaton vastaus
Sosiaalisia pelkoja on. Epäonnistumisen pelko, itsensä nolaamisen pelko sekä tarvitsen koko ajan olla ihmisten hyväksyttävissä, eli olen liian kiltti ja myöntyväinen ettei toiset suutu. Eli tää on siis jonkinlaista alemmuudenkompleksia.
Ilmoita asiaton vastaus
Minulla ei mitään pahempia pelkoja ole, vanhemmiten olen tullut itsevarmemmaksi ja tyhmemmäksi.
Ilmoita asiaton vastaus
ei ole varsinaisia pelkotiloja,
joskus hirvittää katsoa jos joku läheinen oikein koheltaa ja on olemassa vaara että saattaa käydä huonosti
Ilmoita asiaton vastaus
Eipä taida olla enää varsinaisia pelkotiloja. Korkeanpaikan kammon jätin viime kevät talvena Teidelle =)
ja paniikkihäiriö kuuluu menneisyyteen kauas, kauas vuosien taakse, onneksi selvisin siitä ilman lääkitystä.
Kävin iltapäivällä lähimetsästä mustikkapiirakka marjat keräämässä. Siellä luikerteli kärmes, niitä inhoon ja pelkään.
Ilmoita asiaton vastaus
Minulla on kyllä jonkinlainen korkean - ja ahtaanpaikan kammo.. Olisiko sosiaalisena pelkonani se, että jännitän aina aivan hirveästi, jos joudun esiintymään jollekkin isolle porukalle, siis esitelmöimään jotain..Menee kuitenkin aika pian ohitse päästyäni vauhtiin..
Ilmoita asiaton vastaus
En mielelläni nojaa parvekkeen kaiteeseen jos se on useamman kuin kahden kerroksen korkeudalla maasta. Maailmanpyörään en mene, varsinkin jos sattuu olemaan korkeimmalla kun se pysähtyy. Käärmeet ja madot saisivat muuttaa muuhun maahan.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä vain, sosiaalisten tilanteiden pelko on, paniikkihäiriö on.
Säännöllisesti psykoterapeuttia tapailen noiden takia ja sairaslomaa ollut jo noin vuoden verran, kohta kuntoutukselle
Ilmoita asiaton vastaus
Olen kai minäkin aikoinani pelännyt kaikenlaisia olevia ja olemattomia uhkia, mutta nykyisin mieleni on tyyni kuin elokuinen ilta kuunvalossa hämälaisessä peltomaisemassa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.