Minkälainen oli ensi-asunto kun muutit kotoa pois??

Mun ensiasunto oli sellanen kaksio, johon muutin ystäväni kanssa. Kävin sitte aina kotona syömässä ja pyykkiä pesemässä.. Ei me siinä kauaa asuttu, kun oli niin kauhia rahapula jatkuvasti ja autokoulussaki olin just sillo.

Onko noilla viivoilla niin nuukaa ? Oli niitä tai ei.. Tärkeintä, että kysymyksen ymmärtää jotenkin. Basilika ei tainnut oikein ymmärtää, kun ei vastannut mitään...

Kysyjän kommentti

Kiitti tepa..

  Ilmoita asiaton vastaus

30,5 neliötä (+ 6 neliön parveke) vastavalmistuneen kerrostalon ylimmästä kerroksesta, siellä viihdyin viisi vuotta ....

- viivoista viis -

  Ilmoita asiaton vastaus

Muutin tuolloin entisen kaverini kanssa rivitalo kolmioon, ja jäi sen asumisreissun jälkeen tosissaan Entiseksi kaveriksi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ensiasuntoni oli se kun muutin häitten jälkeen kerrostaloon Hesingissä, oiskohan ollunna 2h+k, 56-57m2, jossa olimme sitten sivutoimisena talonmiehinä (tai minä niemellisesti olin) noin 8v:)

  Ilmoita asiaton vastaus

Se oli espoossa, muutin sinne 17-vuotiaana ja asunto oli neljän hengen solu.
Lahdessa oli sen jälkeen 32 neliöinen saunallinen ja parvekkeellinen asunto aivan keskustassa monta vuotta.
Viivoja ei tullut vedeltyä kummassakaan asunnossa...

  Ilmoita asiaton vastaus

asun aina "kotona". Mutta ensimmäinen koti oli kimppa-asunto parin muun tytön kanssa. Sitten yläkerta vanhassa puutalossa, ihan yksin vaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Savon Prikaatin kasarmi Karkialammilla. Sen jälkeen hatara pihamökki Helsingin Pitäjänmäellä jonkun aikaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Asun sellases just.Vuos sit muutin 55,5 neliöiseen kaksioon jossa on parveke.Keskustaan matkaa n.7 km.

  Ilmoita asiaton vastaus

Naimisiin menon jälkeen muutettiin huoneen ja keittiön asuntoon kerrostalon pohjakerrokseen. Siinä asuttiin vain 3 kk.

  Ilmoita asiaton vastaus

Anopin ja Appiukon yläkerrassa

  Ilmoita asiaton vastaus

ns karkasin kotoa pois..joku kaksio se oli kerrostalossa. sinne muutin silloisen jätkäkaverin luokse, olin muuten viel alaikäinenkin ja enkä tainnut ihan kirjoille muuttaa. asustelin siinä kämpäs ehkä pari kolme kuukautta.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kolmetoistavuotiaana kouluasuntoni oli huone,jossa nukkui myös neljä serkkuani.

  Ilmoita asiaton vastaus

Muutin mieheni kanssa yhteen ja asuimme ensin puutalossa 1huone ja keittiö, ostimme sen omaksi ja yläkerrasta samanlaisen asunnon, yhdistimme ne ja 2 lasta remontin keskellä hoidimme, jonka remontin valmistuttua myimme ja ostimme tämän talon jossa vieläkin asumme ja remontoitu on joka vuosi jostakin päin , vanha kun talo on.

  Ilmoita asiaton vastaus

asuin 3 krs talossa huone ja keitiö n. 1v ...sen jälkeen 3h ja keitiö 5v.. turussa olivat molemmat asunnot.., mutta eivät ihan keskustassa..

  Ilmoita asiaton vastaus

Jos jätän varusmiespalvelukseen liittyneet, Laivaston tarjoamat kasarmit ja sotalaivojen ahtaat hytit pois luettelosta, niin aika jännät muistot tuleekin mieleen.
Aloitin opiskelut samaan aikaan yhden koulukaverini kanssa. Asuntopula oli kova. Niinpä jouduimme ensin alkuun jakamaan kahteen pekkaan yhden ison huoneen, oli varmasti 6 x 6 m. Mutta ei siinä kaikki, samassa huoneessa nukkui k.o. asunnon omistaja, n. 80 vuotias nainen! Illan tullen tuo mummeli viritti aina rautalangan huoneen poikki ja siihen rautalankaan ison kankaan, taisi olla jumalattoman iso huopa. Me kutsuimme sitä Jerikon muuriksi. Sen takana se mummo sitten yski, röhisi ja tietysti piereskeli kaiken yötä. Tällaista asumista jatkui reilun viikon, sitten saimme toisesta talosta kumpikin ihan oman huoneen. Mummo oli ihmeissään ja pahoillaan, kun sanoimme, että muutamme pois.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olin silloin 18v kun muutin poikakaverini vanhempien yläkertaan. Siellä asustelimme kolmisen kuukautta, minkä jälkeen ostimme savonlinnan keskustasta pienen kaksion keittokomerolla.

( viivoista viis, kirjoitus häröjä sattuu usein ja monille, ei vaarallista =) Aiheeton viiva huomautus ilmeisesti poistettu, koska ei näy viivaakaan )

  Ilmoita asiaton vastaus

Basilkan viivasta ei jälkeäkään??
Mun tai meidän ensiasunto oli pieni yksiö alkoovilla ja keittokomerolla Porvoonkadulla ykkösessä.Siinä pikkuperhe majaili muutamia vuosia,kunnes muutti isompaan,mutta ei vieläkään kunnon köökkiä mulle siunaantunut.Vasta lun perustin sinkkuhuushollin sain ison köökin ja sepäs oli ihanaa.Varmaan auttoi nuoruus ja hulluus kestämään pieniä oloja perheellisenä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Täysin samaa mieltä edellisten vastaajien matildan ja PateT:n kanssa, ei tämä ole mikään kirjoituskurssi ja kirjoitusvirheet ovat vastauksen tai kysymyksen suola. Itse laitan ne jopa tahallani vastaukseen tai kysymykseen.....uskokoon kuka hyvänsä.....ai ei vai....?

Minut jouduttiin majoittamaan vaatimattomaan kahdeksanhengen yhteismajoitukseen, kun sviitti huoneet olivat Mikkelin pioneerikomppanista päässeet väliaikaisesti loppumaan. Lykkäys anomuskin hylättiin pahasti kesken jääneen autokoulun aloittamisen takia? Sitten muutin kaksioon erään kaverini kanssa, ennenkuin vuokrasin oman kämpän morsiameni kanssa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Pieni yksiö, rivitalon pätkässä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Se oli kerrostalossa jossa oli kolme huonetta ja keittiö. ensimmäisessä kerroksessa ja ensimmäinen lapsemme tyttö syntyi silloin kun vielä siellä asuttiin. aikaa on kohta siitä jo 30 vuotta.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ensin opiskelijaboxeja Tampereella ja siitä sitten keri kaupungeissa erilaisia vuokrs-asuntoja. Lahdessa uusi kerrostalokolmio jota makseltiin ja myöh. LPR rivari 4h+keittö kahdessa kerroksessa.nyt yksiö keskustassa. Hyvä sijoitus ja erinonmainen sijainti,edullinen vastiike ja tarpeentullen helppo realisoisda. Iso lasitettu parveke , oma sauna, parketti jne.

  Ilmoita asiaton vastaus

Huone ja keittiö ilman kylpyhuonetta Helsingin Vallilassa. Näen siitä vieläkin unia.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kolmen tytön soluasunto, kullakin oma huone + yhteiset keittiö- ja kylppäritilat.

  Ilmoita asiaton vastaus

40 neliön kaksio, keittokomerolla.

  Ilmoita asiaton vastaus