Oliko ihana lapsuus aika?

Oli, on pelkkiä hyviä muistoja =)
Kesät oli lämpimiä ja mansikat maistuivat mansikoille.
Kesäpäivänä mukava köllötellä pihanurmikolla ja katsella pilvien menoa.
Ja aaah, sitä pullantuoksua kun äiti paistoi joka lauantai aamu pullaa.
Lasi kylmää maitoa ja lämmintä pullaa.
Isän tyttö olin, pihalla palpatin aina isän perässä ja miten mukava oli painautua isän kainoloon pihakeinussa. Olisihan näitä paljon ihania, lämpimiä muistoja =)

Kysyjän kommentti

Hyvät on muistot..ihanat..

  Ilmoita asiaton vastaus

Mun muistelot jatkuu edellisestä vastauksesta lapsuuden kodissa,korttelissamme oli varmaan satoja samanikäisiä ja meno oli kova,meitä oli kolmea ikäryhmää(esim.teini-iässä)vanhat miehet,jotka pääsi kapakkaan ja me "keski-ikäiset"jotka käytiin koulun hipoissa ja ala-ikäiset,räkäönokat.Luokkajako oli tärkeää ja niistä pidettiin kiinni,isot pojat vahti meit likkoi,kun joku luokkalainen saattoi ohikulkiessan kotinurkille,ne kundit kyseli heti "mikä toi tyyppi oli?".Tosi turvallinen olo,kun jostain tuli kotinurkille ja näki ekan ison kundin jossain röökillä.
Maalle landelle jouduin lähtemään toisinaan,poru oli kova,kun ei päässyt enää stadikalle ja joutui mummon kanssa maalle.Kesäkylässä ei ollut samanikäisiä eli olin aika yksinäinen siellä.Muistan vain marjareissut lähimetsiin ja maidonhakukeikat läkkikannun kanssa maalaistalosta ja elukat tuli tutuksi.Metsämansikoita lähihiekka kuopalta emalimukin kanssa ja se maku,unohtumaton!

  Ilmoita asiaton vastaus

Silloin paistoi aina aurinko, mansikoita tienvieret syödä vatsansa pullolleen, jos ehti ennen naapurin poikia keräämään. Kalliorinteillä puolukat heloittivat punaisena mattoina ja ihana lämmin syysaurinko paistoi lämmittäen pienen poimijan selkää. Ihanan jännittävää oli talvikuutamolla hiihdellä kotipelloilla. Koulusta kotia tullessa oli aina mammalla kahvit keitettynä ja siinä sitten istuttiin nenät vastakkain ja puhuttiin päivän tapahtumat. Jouluaattona hieman harmitti että miksi meidän Kake lähtee aina silloin naapuriin kortinpeluuseen. Ja myöhästyi aina kotiatulossa. Oli pukki kerennyt jo jatkaa matkaa. Ja se naurun sorina ja hulina kun iso suku saapui kotiin lomia viettämään, siskonpetejä lattiat täynnä, kadonnutta kilpikonnaakin etsittiin joukolla. Ja se ihanan kamala pässi. Sarvineen kaikkineen. Paljon on hyviä muistoja, ei niitä kaikkia edes tohdi kertoa, ne jäävät vain omiin muistoihin.
Että oliko? Oli, ehdottomasti ihana kasvattikoti ja ihana lapsuus.

  Ilmoita asiaton vastaus

On vaan jäänyt mieleen äitini huoli miten isälle käy siellä "suuressa savotassa"?

  Ilmoita asiaton vastaus

Oli oli, vaikkakin hieman villihkö

  Ilmoita asiaton vastaus

Silloin heitettiin kengät nurkkaan jo toukokuussa ja käveltiin paljasjaloin koko kesä. Jalat
mustina paineltiin. Ei ollut huolia ja murheita. Uimaan opittiin ihan itse ei tarvinnut uimakoulua.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minulla on ollut ihana lapsuus kauniin luonnon keskellä, ei koskaan ollut tekemisen puutetta, tehtiin majoja metsiin, uitiin, talvella hyppyrimäkiä rakennettiin, lumimajoja, ja aina oli mukavia kavereita, vanhin likkakaverini on 47 vuoden takaa ja viikottain ollaan vieläkin tekemisissä ja muistellaan huoletonta lapsuuttamme toisinaan ja naureskellaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

lapsi tyytyy siihen mitä on ja ei osaa muuta odottaa

  Ilmoita asiaton vastaus

Ihanan lapsuuden vietin.
Kesät oli kuumia ja itse olin oikea vesipeto.
Kavereiden kanssa keräiltiin mustikoita ja toisinaan tahkottiin niitä käsiimme.Hirrrmu hauskaa kun kädet oli lilat.
Kaikenlaisia kommelluksia sattui ja vielä tänä päivänäkin minulla on ilo ja kunnia saapastella vanhempien luo, tuttuihin lapsuuden maisemiin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä se oli ja varmasti hieman toisenlaisempi kuin monella muulla. Isän työn takia olin välillä ulkomailla useamman kuukauden yhtäsoittoa, maita tuli kierrettyä pienestä pitäen.

  Ilmoita asiaton vastaus

toisaalta oli ihanata toisaalta ei. en eläisi omaa lapsuuttani uudelleen.

  Ilmoita asiaton vastaus

oli aivan ihana, mummulassa kesäisn , paljon kavereita ja aina hauskaa.. kaupungissa asuimme maauimalassa suorastaan kesäpäivinä, jos ei oltu maalla , talvet oltiin luistinkentällä , oli kivaa koulusta palata kotiin , kun äiti oli ootamassa välipalankanssa , usein oli äidin tekemää uunituoretta pullaa ja kylmää maitoa oottamassa.. hetken ehti kotona olla , kun taas kortterin kersojen kans pelaamaan tai leikkimään, koskaan ei ollut kysymystä, et mitä mä äiti tai isä tekisin, vaan aina me keksitiin jotain kivaa tekemistä.. oi lapsuus aikaa .. :)

  Ilmoita asiaton vastaus

oli

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä. Minua kuljetettiin pienenä jenkkikassissa kivikossa, eikä muistettu nostaa kassia kivien kohdalla ylös.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minulla on ollut turvallinen koti. Äiti oli aina kotona ja piti meistä lapsista huolta. Toisaalta mieleeni on jäänyt jotkut äitini itkut, jotka hän yritti salata meiltä lapsilta. Isäni oli paljon poissa kotoa ja äitini oli joskus surullinen..

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä lapsuus oli hyvä ja hauskakin. Tosin ikävänä asiana jäi mieleen äidin jatkuva työssäolo, kun jäi yksinhuoltajaksi meille muksuille, kun isä lähti toisen matkaan. Kesät vietimme aina maalla oikeissa maalaistaloissa. Siellä vietin aikaani paljon eläinten kanssa, kun olin niin hirveän eläinrakas. Naapurin tytön kanssa käytiin uimassa ja opettelin ajamaan pyörällä. En muista koskaan kesällä käyttäneeni jalkineita enkä mitään pitkähihaista vaatetta, joten taisi olla aina lämmintä. Marja- ja onkireissut ovat myös hyvin mielessäni.

  Ilmoita asiaton vastaus

Hmmm...ihan normaali lapsuus.Toisin ku nykyajan lapsil,en saanu kaikkea mitä halusin,hyvät tavat opin.Kiltti ja hiljainen lapsi olin....poikkuksena uhmaikä ja teini vuodet.Muutama hyvä ystävä oli,vanhempien ollessa töis olin mummin hoidos.Hyvänä muistona mainittakoon se et muistan ku iskän kans mentii äitiä töihi vastaa ja iskä osti ain suffeli patukan.Huonona muistona tulee ekana mielee kiusaamiset kerhosta yläasteen 8 luokkaa asti.

  Ilmoita asiaton vastaus

puuleluja ja kaikkea muuta kivaa,
paljoa ei ollut, mutta mitään ei tiennyt puuttuvaksi ...

  Ilmoita asiaton vastaus

Oli ihana lapsuus
koti oli turvallinen paikka elää
ja minulla on isä elossa joka täyttää lokakuussa 87 v.
hän pitää minuun yhteyttä jos itse en huomaa
ja ohjaa oikealla tielle jos meinaan livetä siltä

  Ilmoita asiaton vastaus

Lapsuu oli ihanaa aikaa,kiitos isän ja äidin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lapsuus oli hyvää aikaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

kyllä oli. vaikka isä oli aika äkkipikainen ja suuttui tosi helposti. piiskaa ei kyllä säästetty meillä silloin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä sillä haluan palata niihin aikoihin vieläkin.

  Ilmoita asiaton vastaus