Eilisessä valtakunnan päälehdessä oli juttua kivun hoidosta Suomessa.

Kyllä siihenkin porukkaan mahtuu kaikenlaista väkeä,näin itse henkilökohtaisesti miten vanhusta kohdeltiin,kun soitti jatkuvasti kelloa,kun oli huonoasento ja virtsakatetri painoi pahasti rakkoa.Hoitaja ei ollut huomannut meidän tuloa siihen huoneeseen ja alkoi jo ovelta räyhätä,ei meinannut saada itseään hillityksi vaikka tajusi meidän olevan paikalla,kysymys oli äitini vierustoverista,totesin hoitajalle hänen olevan väärällä allalla,tai vaihtoehtoisesti loman tarpeessa,hän nakkeli niskojaan minulle,kun sanoin puuttuvani asiaan,jos käytös ei muutu,sen jälkeen en nähnyt tätä hoitajaa,oisko ollut vapaalla ja kohta äitini pääsi kotihoitoon.Sairaalat on kauhunpaikkoja nykymaailmassa,toivonkin,etten ikinä sinne joutuisi.

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

kyllä tuo on törkeetä säästöä, itsekin olin kerran sellaisessa leikkauksessa , jossa kipupiikki valui sänkyyn eikä selkään antamaan kipulääkettä, kuten oli tarkoitus, mutta vaikka kuinka valitin , et on kovat kivut niin sanottiin vain, et ei voida antaa lääkkeitä, kun on kipupumppu , joka minun tapauksessa ei sitten ollutkaan, no aamulla vasta , kun hoitajat tulivat vaihtaan lakanoita, huomattiin , et mites tuo onkin irti..hitsi koko ilta, ja yö kauheis kivuis , eikä mitään lääkettä, joten en voinut moista tajuta, eivät kait uskoneet , et kivut olivat suuret..eikä kellekkään tullut mieleen katsoa missä se pumppu oikein on, itsekkin sen verran heikos kunnos, et en yksin päässyt mihinkään siitä sängyst...pitää varmaan ottaa omat kipulääkkeet sairaalaan mukaan varmuuden vuoksi....sellainen olo itselleni ainakin tuli..

  Ilmoita asiaton vastaus

Viime syksynä äitini oli kovien kipujen vaivaamana sairaalassa hoidettavana. Me omaiset jouduimme vaatimaan riittävää kipulääkitystä hänelle. Tuntuu siltä, kuin he eivät uskaltaisi sivuvaikutusten pelossa näitä voimakkaampia kipulääkkeitä potilaille antaa. Onko sillä väliä. tuleeko 92-vuotias vähän riippuvaiseksi joistain opiaateista vai ei ? Nyt kuitenkin tilanne on korjaantunut, sekä lääkityksen osalta että ilmeisesti äitini kunto on kohentunut. Se voi päätellä hänen kaikenpuolisesta innostuksestaan ja palanneesta elämänhalustaan, jota hyvä hoito hoivakodissa on hänelle tuonut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Itse vääntäydyin kerran tuskissani tk:n lääkärin vastaanotolle ja pyysin kipupiikkiä, että pääsen jatkamaan töitä. Lääkäri kaitsoi kuin hullua ja vastasi pitkän ajan päästä, että"ei mihinkään töihin vaan tästä paikasta keskussairaalaan".
Piikki kyllä annettiin ja minut kannettiin muutamaksi päiväksi lepäämään. Edes autoani en saanut käydä lukitsemassa.
Sen jälkeen olen saanut kaikki mahdolliset kipulääkkeet, mitä olen keksinyt pyytää ja enemmänkin. Jopa kotiinkin sellaisia, mitä ei kai sitten anneta edes terminaalihoitopotilaille.
Minä kyllä tiedän, mistä Jacko on ollut riippuvainen.
Saapa nähdä, saanko niitä "riittävän" määrän, kun olen finaalissa? En haluaisi mitään sellaisia, että en karkaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Se eilinen lehtijuttu oli todella järkyttävää luettavaa! Onneksi joka paikassa ei ole näin. Ainakin isäni sai terminaalivaiheessa niin paljon kipulääkkeitä kuin ikinä tarvitsi, sitä jopa tarjottiin hänelle. Sekin, että hän oli lääkkeestä johtuen lopussa välillä hyvin sekava ja uninen, tuntui pieneltä pahalta sen rinnalla, että olisi joutunut kärsimään.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kaverillani ( 45 v. ) oli loppu tiedossa ja kovat kivut. Mitkään kipulääkkeet eivät enää tehonneet ja ainoa vaihtoehto oli odottaa tk:ssa tuskissaan kuolemaa. Syöpä oli edennyt jo luihin ja ytimiin. Mitään ei ollut enää tehtävissä ja kaksi viikkoa kesti ennenkuin pääsi tästä maailmasta eroon. Pitkä aika yötä päivää.

  Ilmoita asiaton vastaus