Alkoiko pelottaa?

Työyhteisössä on ollut useita vastaavia tapauksia. Joku selviää jos pääsee heti hoitoon, joku on taas joutunut pyörtätuoliin ja joku menhetynyt. Riippuu ihan millaisesta tapauksesta on kyse, ennakoida niitä ei voi eikä millään tapaa estää.
Aivoverenvuodot ovat yleistyneet, se on tiedossa.

  Ilmoita asiaton vastaus

niinpä ei noista koskaan tiedä milloin ne iskee, mutta sitten kun se iskee, niin toivottavasti apu ois mahdollisemman lähellä...ja saa apua pian..

  Ilmoita asiaton vastaus

Järkyttävää ajatella, että tuollainen voisi sattua omalle kohdalle. Jos sattuisi, apu saisi olla lähellä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Pelottaa, koska käytän verenpainelääkkeitä. Vaikka verenpaine kurissa, kuulun ikäni puolesta riskiryhmään. Aika jo varattuna silmänpaineentutkimukseen, jolla voidaan "ennustaa" aivoverenvuotoriskiä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minua pelotti silloin, kun mieheni kuoli siihen. Nyt se pelko on jo väistynyt, enkä pelkää mitään. Jos mikä tulee, on tullakseen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto, yhä vain nuoremmillakin.
Onneksi joku saa hoidon ajoissa, kaikki eivät asu niin lähellä asianmukaisia hoitopaikkoja, että ehtisivät ajoissa saamaan apua.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen suuressa surussani oppinut ymmärtämään että jokaisella on päivänsä ja tapansa miten täältä lähdetään. Se mikä tulee on tarkoitettu. Kenelle opiksi annettuna kenelle viimeiseksi hetkeksi täällä. Näin ollen en osaa pelätä enää. Hyväksyn paremminkin tuleman.
Mutta jos läheisessäni huomaan oireita, toki teen kaikkeni saattaakseni hänet mahdollisimman pian hoitoon.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kavereitani on mennyt nuoria ja vanhoja ikään katsomatta hautaan ja osa on jäänyt haudan reunalle. Nuorin oli 14 vuotias ja kaikki tapahtui ihan yks kaks. Vähän päänsärkyä ja nousi seisomaan ja samantien kaatui. Ei olisi voitu tehdä mitään vaikka olisi lääkäri ollut vieressä. Jotkut selvinnet sitten aivan työeläämään asti takaisin haudan portilta. Pahinta on se tietysti, että jos jää kitumaan ja halvaantuu niin, että silmät liikkuvat, mutta muu ruumis on halvaantunut kokonaan. Ei pysty edes puhumaan mitään. Kyllä minä ainakin toivoisin silloin, että paras kaveri kävis irrottamassa mun koneesta letkut irti. Ei elämässä ole silloin enää mitään järkeä.
Kaikkea olen nähnyt ja mikään ei pelota enää.

  Ilmoita asiaton vastaus

Eipä alkanut pelottaa, kohdalle sattuu jos sattuu.

  Ilmoita asiaton vastaus

"terveellinen määrä fatalismia tekee elämästä siedettävän kokemuksen"
sanoi filosofi joka jo poistui napsusta

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei pelota, ohitus leikkaus tehty,aivoista lääkäri huolehtii.Jo lääkityksellä.

  Ilmoita asiaton vastaus

eipä siinä pelkääminen auta.. elämä on riski.

  Ilmoita asiaton vastaus

Elämässä on paljon asioita joita jos jää liiaksi miettimään ja pelkäämään voi käydä niin ettei uskalla enää elää.
Jokaiselle meille on annettu oma aikamme minkä täällä elämme ja kun päivät on täynnä, tulee lähtö tavalla tai toisella.

  Ilmoita asiaton vastaus

ei pelota..

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei pelota. Mikä on tullakseen, tulee ennemmin tai myöhemmin, tai sitten ei.

  Ilmoita asiaton vastaus

Meillä suvussa on aivoverenvuoto tapauksia muutamia jotka ovat kuolleet siihen. Paremminkin tieto riskistä rauhoittaa mieltä. Antaa tulla vaan kuoleman silloin kun sen tarvii tulla. Kitumaan en jaksa jäädä, kerralla henki pois niin paras.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä tämä välillä mielessä välillä käy. kun jollekkin ihmiselle on tapahtunut tämmöinen juttu. Mutta ei pelkääminen kuitenkaan auta. Jo syntymä hetkellä on määrätty milloin elämä päättyy täällä maan päällä. joaisella se on joskus edessä ei sitä pakoon pääse, vaikka yrittäs.

  Ilmoita asiaton vastaus