Kysytty: 30.05.2009 - 01:50

Osaatko näyttää tunteesi?

En oikein osaa itkeä muiden nähden, ja minulle on aina ollut vaikeaa sanoa rakastavani jotakuta. Nyt aikuistuttuani olen tätä yrittänyt opetella. En myöskään juuri puhu masennuksen tunteista, tai jännittämisestäni. Joskus olen jotain äidille puhunut, ja jännittämisestäni lisäksi muutama hyvä ystäväni tietää, mutta en koskaan kerro syvimpiä tuntojani. Luulen, että moni ihminen käyttäytyy näin. Olen tänään miettinyt, miksi toimimme näin. Miksi jopa lähimmilleen ihmisille kaikkein syvimpiä tuntojaan on niin vaikea kertoa?

Lisätty: 30.05.2009 - 02:21

En siis tarkoita, ettenkö olisi mielestäni nykyisin melko avoin-ainakin jo paljon avoimempi kuin nuorena-, ja ettäkö en keskustelisi asioista. Keskustelen paljon monenlaisista asioista, eli en ole siis enää täysin sulkeutunut, kuten joskus olin. Toki olen joskus jopa itkenytkin, mutta se vain on hyvin harvinaista. Tarkoitin, että se täydellinen oman itsensä avaaminen kaikkine vaikeine tuntoineen ja sisäisine kipuineen on vaikeaa, mutta uskon, että se on sitä myös muille, päätellen siitä mitä olen ihmisten kanssa ollut tekemisissä. Harva sitä tavatessa alkaa esim. itkemään, ja kunnolla tilittämään pahaa oloaan. Aloin vain miettimään, onko meissä jokin sisäänrakennettu estometodi, joka estää tällaisen "rehellisen" toisen eteen "alastomana" kaikkine tuntoineen eteen astumisen. Toki joiltakin sekin luonnistuu. On varmaan mukavaa, kun voi olla täysin oma itsensä muiden seurassa...

Lisätty: 30.05.2009 - 02:38

Nyt kun mietin, niin tuli vaan mieleen, että olen ollut muutenkin tosi estynyt, esim. läheisyyden suhteen, että kai tuo liittyy siihen. Siinä suhteessa olen kuitenkin jo edennyt aika paljon...Kaipa minä osittain pelkään "paljastuvani"...

Lisätty: 30.05.2009 - 16:04

En minä nyt mielestäni kylmä ihminen ole. En vain kerro ihan kaikkia tuntemuksiani. Ehkä en oikein osaakaan pukea niitä sanoiksi. Toisaalta kyllä minä avomiehelleni avaudun aikalailla, mutta en juuri muille...

Lisätty: 02.06.2009 - 16:17

Hurjatta, käytöksesi kuulostaa itselleni hyvin tutulta. On kyllä tosiaan totta, että joskus on hyväkin, että osaa suodattaa tuntemuksiaan, eikä kerro ihan kaikkea. Pystyy pitämään mölyt mahassa, vaikka tekisikin joskus mieli huutaa täyttä päätä. Joskus on parempi jättää joitain asioita sanomatta...

 
  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Käyttäjien valitsema paras vastaus

Vastattu: 30.05.2009 - 08:25

Voi osaan kyllä. Olen ollut se tunne-ihminen lapsesta asti ja aina se ei ole hyväksi. Monta asiaa elämässä menettää, kun elää tunteella eikä järjellä. Toisaalta ehkä loppupeleissä on parempi itkeä, kun itkettää ja nauraa kun on ilon paikka. Avoin ja aito ihminen on mielestäni kuitenkin paras, enkä nyt just´itseäni tarkoita vaan yleensäkin. Kaikille ei tarvitse avautua, mutta jokaisella pitäisi olla joku jolle voi puhua kaikki asiat, ne kipeimmätkin. Näytä siis tunteesi, ole lämmin ihminen toisia kohtaan ja huomaat saavasi enemmän. Elämä on lahja jota me jokainen opettelemme käyttämään omalla tavallamme, tunteet siis esiin ja pilkettä silmiin.


  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Ida
Vastattu: 30.05.2009 - 01:57

Voi sinä siellä. Paljolti vaikuttaa omaan käyttäytymiiseemme se miten me itse käyttäydymme. Mutta minä sanon näin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos minua kohtaan ollaan hyviä, niin minäkin haluan antaa sen saman kaksinverroin takaisin. Myös pahassa.
Osaan mutta en saa sitä tehdä. Kulissit.

Lisätty: 30.05.2009 - 02:17

Sorry - nyt meni hieman sekaisin ajatus. Tuo toinen lauseeni meni hieman pieleen. Tarkoitin miten meitä kohdellaan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 02:24

Näytän, mutta osaamisesta en ole varma. Tähän kysymykseen tässä iässä olisi paljon sanottava, mutta anteeksi rohkaise itsesi ja pyri tuomaan aidot tunteesi esiin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 02:56

ennen näytin tunteeni melko avoimesti, mut masennuksen jälkeen en ole kellekkään tunteita näyttänyt, ja voin sanoa että ompahan omituisuuksia päässä pyöriny.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 03:01

Kyllä näytän tunteeni ja oikein sitten niin, että ei jää arvailun varaan. Se on elämä ja tapahtumat elämässä opettaneet laittamaan itsensä likoon siihen mihin uskoo. Joskus tulee sanoottua pahasti ja toisinaan hyvästi. Sitten kun näkee vääryyttä niin tukka nousee pystyyn ( no sen on jo tuuli vienyt mennessään ). Mutta kyllä aidot tunteet pitää näyttää olen sitä mieltä. Rohkeutta vaan mukaan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 08:13

juu kyllä osaan..


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 09:37

olen täläinen karjalais persoona,siis perintönä äidiltä saanut karjalais tempperamentin, eli itken kun itkettää, mutta myöskin nauran vaikka ei aina oiskaan niin naurunpaikka, elikäs tyhjännauraja ,mutta näytän tunteeni ja mieheni lukee minua , kuin avointa kirjaa, myöskin osoitan rakkauteni halaamalla läheisiäni ja kertomalla miten rakkaita he ovat, elämä on lyhyttä, joten ei tiedä milloin se loppuu yks kaks, niin he tietävät ainakin miten paljon heitä rakastan...


  Ilmoita asiaton vastaus
Vieras
Vastattu: 30.05.2009 - 11:36

En oikein osaa näyttää vihaa, vaan kannan sitä sisällä. Voimia sullekin, toivottavasti asiat paranee.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 12:08

Aina päivä päivältä paremmin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Eme
Vastattu: 30.05.2009 - 12:52

En välttämättä aina niin hirveän hyvin, Riippuen toki tunteestakin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 15:05

Osaan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 20:42

Kyllä olen viimeisen päälle tunneihminen. Itken aika herkästi, myös ilon kyyneleitä vuodattelen. Näytän myös pahantuuleni. Minun ympärilläni vallitsee avoimuuden ilmapiiri. Nyt kun mietin ystävänikin ovat sellaisia. Puhutaan asiat puhki.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.05.2009 - 22:29

Kyllä osaan,monen mielestä oon tunteellinen ihminen.Tosin "mie rakastan siuta" on vaikee välil sanoo sellaselle jota rakastaa,tekee miel sanoa mut sanat ei vaa tuu ulos suusta.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 01.06.2009 - 13:59

En tiedä, osaanko tarpeeksi. Usein piilotan tietoisesti tunteeni, siitäkin on ollut minulle paljon hyötyä. Osaan pitää naamani peruslukemilla silloinkin kun tekisi mieli nauraa tai vaikka karjua. Lähipiirissäni olen iloinen ja hyväntuulinen, paitsi jos olen väsynyt. Sen minusta kyllä huomaa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.