Maksavatko veronalaiset veroja?

Kaikkiko?

veron alaiset?

Andekin tässä esittämään kysymykseen liittyen haluaisin kertoa:

Kuinka eri tavoin sitä voikaan suhtautua sekä historiaansa että nykypäiväänsä! Ruotsi ja Suomi ovat tässä mielessä kuin suoraan Aisopoksen sadusta muurahaisesta ja heinäsirkasta.
Erittäin tietoisina siitä, että tosipaikka voi aina tulla eteen, suomalaiset ahertavat väsymättömästi turvatakseen olemassaolonsa, kun taas ruotsalaiset heinäsirkat laulavat huoletta läpi valoisan kesäyön. Harmillista, että heinäsirkkoja ja muurahaisia on vaikea risteyttää. Muuten niistä saataisiinkin hieno risteytys: syntyisi kansa, joka tekisi työtään laulaen! Kulttuurien välinen geenitekniikka voisi tuoda menestystä. Pohjoismaiden neuvosto on jo vuosia yrittänyt saada jotain aikaiseksi. Mutta tulokset ovat vaatimattomat maailmassa, jossa amerikkalaiset tiedotusvälineet kovaäänisesti painavat kaikki muut signaalit pinnan alle.

Totta on, että meidän kaksi kansaamme ovat liittyneet tiiviisti toisiinsa yhteisen historiamme ja maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Halusimme tai emme, emme pääse tästä avoliitosta eroon, koska ero tai pesänjako eivät ole mahdollisia. Siksi molempien osapuolten pitäisi ponnistella enemmän suhteittemme syventämiseksi ja yhteiselomme parantamiseksi. Kielimuuri on korkea, mutta aikamme latinan eli englannin avulla pystymme ylittämään senkin, jos omilla kielillämme emme onnistu.

Turvallisuuspolitiikan suhteen on aivan totta, että kaksi muurahaista on enemmän kuin viisi heinäsirkkaa. On Ruotsin onni, että Suomen puolustusmuurahaiset puurtavat pitkän tähtäimen suunnitelmineen eivätkä anna ruotsalaisheinäsirkkojen sinisilmäisten tulevaisuuden näkymien johdatella itseään harhaan. Muurahaiskuningattaren on korkea aika kilistää lasia ja ilmoittaa ruotsalaisille, että juhlat on nyt loppu. Että myös Ruotsin on aika kantaa kortensa kekoon, jos me molemmat haluamme olla turvassa tulevana suurvaltojen talvikaudella, kun kaikki laulut vaikenevat.

Mutta myös heinäsirkoilla on jotakin annettavaa. Eihän elämä voi olla pelkkää puurtamista ja arkaa pälyilyä kaiken sen varalta, mikä meitä voi kohdata. Sillä, joka laulaa noin huolettomasti, tuntee olonsa myös todella turvalliseksi. Kenties perusteettomasti, mutta kuitenkin. Ja turvallisuudentunne on tärkeä tekijä, kun halutaan avata ovi ventovieraille. On todennäköistä, että kaksi sataa rauhan vuotta ja hyvät taloudelliset edellytykset ovat vaikuttaneet siihen, että Ruotsista on suuremmassa määrin kuin Suomesta tullut yhteiskunta, joka on ollut avoin maahanmuutolle ja toivottanut tervetulleeksi sotaa ja sortoa paenneet. Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut tylyä ja sulkeutunutta.
Lyhyellä tähtäimellä voi vaikuttaa siltä, että Ruotsi on siten vain kerjännyt itselleen ongelmia, joilta Suomi on onnistunut välttymään. Esimerkkejä tästä ovat gettomaiset esikaupunkialueet, kuten Malmön Rosengård ja Södertäljen Ronna. Tällaisten alueiden vuoksi sellainen kansallismielinen poliittinen liike kuin Sverigedemokraterna on saanut enemmän jalansijaa. Se on ongelma, jonka kanssa Ruotsi joutuu kamppailemaan vielä pitkään. Lyhyellä tähtäimellä on siis helppo uskoa, että Suomi on tehnyt oikein ja Ruotsi on tässä häviäjä.

Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että Ruotsi ajan mittaan hyötyy asemastaan yhtenä Euroopan todella monikulttuurisimmista yhteiskunnista. Tämän voi huomata jo Ruotsin kulttuurielämässä, jossa uudet ruotsalaiset antavat oman leimansa kirjallisuuteen, taiteeseen, teatteriin ja musiikkielämään. Ruotsin elinkeinoelämä iloitsee myös kaikista maahanmuuttajista ja erityisesti heidän toisista ja kolmansista sukupolvistaan, joilla on tarjota korvaamatonta kulttuurista osaamista muista maista, uusista kauppakumppaneista ja uusista Ruotsin vientiteollisuudelle avautuvista markkinoista.

Mielestäni muurahaisten pitäisi ottaa muutamia laulutunteja. Yhdessä voisimme toteuttaa upean metsäisen rinteen aurinkoisine aukeineen, missä olisi hyvä elää ja missä voisimme yhteisvoimin pitää vaarat riittävän kaukana.

  Ilmoita asiaton kysymys