Onko tämä sanonta hyvä? Et se joka vitsaa säästää lastaan vihaa. Minusta tämä ei pidä paikkaansa. minä ainakin rakastan lapsiani.

Minä sain lapsuudessani vitsaa ja jopa läimäyksiä, tukkapöllyt olivat melkein jokapäiväisiä, mutta ei ne ole jättäneet sen suurempia traumoja. Se kuului siihen aikaan kasvatukseen ja kurissapitoon. Nyt se nähdään sitten, kun vapaasti saavat mellastaa millaista jälkeä syntyy. Mutta laki on tänä päivänä sellainen, että ruumiillinen kuritus on kielletty, joten otetaan vastaan mitä tuleman pitää nuorison taholta. Lapsiaan kyllä kaikki rakastavat ilman kuritustakin, Viha on kauhea sana lapsista puhuttaessa.

Kysyjän kommentti

KIITOS PARHAASTA VASTAUKSESTA. olen kyllä aikalailla samaa mieltä kanssasi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Täytyy tyytyä "kusta larittamaan" kun ei ole muita näkynyt tähän ikään.

  Ilmoita asiaton vastaus

Vanhankansan sanontoja.
Perheväkivalta on rangaistava teko.

  Ilmoita asiaton vastaus

En voi hyväksyä enkä käsittää minkäänlaista toiseen kohdistuvaa väkivaltaa, en henkistä enkä ruumiillista. Toki lasta ja joskus aikuistakin on fyysisesti estettävä ja rajoitettava, mutta ilman väkivallan tunnusmerkkejä. Olen itse kokenut kummatkin muodot, ja minusta on tullut vähän säikky. Niiden "arpien" korjaaminen onkin vienyt sitten koko ikäni, ja jatkuu edelleen. Omat lapseni olen tietoisesti kasvattanut eri tavalla, hyödyntäen myös koulutustani. Olen mielestäni onnistunut kasvatustehtävässäni. Paras todistus siitä on tyttäreni lausahdus: "Äiti, sitten kun minä saan lapsia, niin tuon ne sinun kasvatettavaksesi !" Odottelen...

  Ilmoita asiaton vastaus

Ja kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Itse olen koivuniemen herran hyvä tuttu. En montaakan kertaa ainakaan muista siitä saaneeni. Siinä oli jo tarpeeksi rangaistusta kun joutui sen itse hakemaan. Jo se että se oli ovenpielessä ja siitä huomautettiin riitti kitkemään pahimmat kolttoset mielestä. Rakkautta se on se kurittaminenkin.
Huomaa tänä päivänä mitä lapsista tulee jotka ovat saaneet ns. vapaan kasvatuksen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei tuo nyt ihan sanatarkalleen pidä paikkaansa, nykyään on oikeastaan parempi sanonta tuon tilalle,"Rajat on rakkautta"

  Ilmoita asiaton vastaus

Asiassa on sen verran perää, että kuri pitäisi olla, mutta väkivallalla aikaansaatu ei kyllä ole paras mahdollinen.
Tiedän kyllä kovalla kurilla kasvatettuja lapsia ja käyttäytyvät todella hyvin, mutta kuten Hurjatta tuossa sanoikin, ovat säikkyjä.
Minulla meni ihan kylmät väreet kun kahvipöydässä tällainen lapsi oli vieressäni ja raavin korvantaustaa, niin lapsi kyyristyi pöydän alle! Lapsiparka säikähti, että minä, juhlaan tullut vieras, lyön tuosta vain ilman minkäänlaista syytä.
Muistan tuon sekunnin murto-osan kestäneen liikkeen ja ilmeen lopun ikääni.
En ole tuossa perheessä sen jälkeen käynyt, enkä mene.

  Ilmoita asiaton vastaus

Siinä sanonnassa piilee väkivallan alku.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lastani en ole ikinä löynyt, rakastanut ja rakastan edelleen sitäkin enemmän.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ennenvanhaisia sananlaskujahan nuo ovat. Nykyisin on onneksi laki, joka kieltää perheväkivallan käytön, joskaan ei se ole kaikille selvä asia. Siis "rajat ovat rakkautta" ! Mutta, rajojen asettaminen ei ole väkivaltaa, jollei sitä sellaiseksi tehdä.

Väkivallaton kasvattaminen on rakkautta. Lapsen alistaminenkin on henkistä väkivaltaa. Kumpi on sitten pahempaa psyykkinen vaiko fyysinen väkivalta. Voiko niitä eritellä .

  Ilmoita asiaton vastaus

olen myös sen ajan kasvatti, että remeliä jaloille veteli, mutta en ole katkera, kuin hitusen, sillä en ollut pahaa tehnyt , ne olivat pikkuveljeini kolttosia, mutta 2 yhtä vastaan, niin minä sain selkäsaunat muutamia kertoja, nyt pojat kertoivat, että harmittaa vieläkin , kun vika ei olut minusa, no isä nukkukoon rauhassa, en ole vihainen.....omiani olen kasvattanut erillä lailla, en koskaan kurittanut, koska tiedän miten paljon se sattui,,,,rakkaus ja kunnioitus molimmin puolin on metoorini kasvatukseen sekä yhdessä elämiseen..ei lyöminen , huutaminen tai toisen pilkkaaminen ja nöyryyttäminen..ne eivät johda mihinkään ..paitsi halveksuntaan ja vihaan..

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuon voi kääntää nykyaaikaan sopivaksi eli "henkinen kuritus on sallittua, jopa äärimmäisen toivottua".
Lapsille on laitettava rajat, muuten niistä tulee täysin villejä eivätkä pärjää maailmassa sillä sääntöjä on ja niitä on pakko noudattaa. Ei voi elää ihan niinkuin olisi yksin maailmassa.
Itseäni ei ole koskaan ruumiillisesti kuritettu, mutta sanallista ohjausta olen saanut ja siitä olen todella kiitollinen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Samoilla linjoilla olen, että nykyisin tuo "vitsa" on rajojen asettamista. Mutta sanon nyt omankin mielipiteeni, jotta sen mahdollisimman moni ymmärtäisi, että näin on. Lapsista ei ilman ohjeistusta ja tiettyä kuria kasva mitään muuta kuin velttoja sängyssä vetelehtijöitä. Oikein kylmää katsella nuoria äitejä kaupoissa kun lapset temmeltävät miten sattuu eikä mitään perään sanota. Kyllä tekisi siinä tilanteessa sitä oikeaa vitsaa käyttää, ellei lapseen niin sitten äidin herättämään.

  Ilmoita asiaton vastaus

Itse olen saanut piiskaa,mutta omaa lastani en ole lyönyt koskaan,ei ole ollut tarvetta sellaiseen.En kuitenkaan muistele pahalla niitä selkäsaunoja joita sain,varmasti olin ne ansainnut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Meillä se oli lähinnä pelotteena oven päällä ja kerran vissiin vähän kokeiltiinkin. Mutta lapsiani en ole kasvattanut vitsalla enkä lyömällä enkä peloitteella. Mielestäni heitä ei tarvitse kasvattaa vaan näyttää esimerkkiä ja ohjailla suuntaviivoja. Jokainen meistä on oma yksilönsä. Voi olla 7 ohjetta ja sen jälkeen 7 lasta eikä yhtään ohjetta. Tekijöitä on myös ympäristössä, mutta minusta vastuu on ensisijaisesti kodin.

  Ilmoita asiaton vastaus

En löisi ketään.Olen itse kokenut kovan lapsuuden.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei pidä paikkaansa.

  Ilmoita asiaton vastaus