Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää...

Tulivuori Etna ei nuku
Tulivuori Etna ei nuku

Matkablogi: Matkalla merikilpikonnien pariin Linosan saarelle Sisilian kautta

Linosan saarella Italiassa suojellaan uhanalaisia merikilpikonnia. Saarelle vuonna 1995 perustettu suojelukeskus ottaa vuosittain vastaan eläimistä ja ympäristöstä kiinnostuneita ekoturisteja kantamaan kortensa kekoon uhanalaisten kilpikonnien suojelemiseksi. Napsun uudessa matkablogissa toimittajamme käy katsomassa, mistä oikein on kyse!

Ciao Sisiliasta, Napsun uuden matkablogin lukijat!

Napsun toimittaja Päivi Laajalahti ja Ekomatkaajien Maria Ojajärvi täällä matkaavat kohti Linosan saarta. Pienellä tulivuorisaarella keskellä Välimerta osallistumme muutaman päivän ajan vapaaehtoistyöhön merikilpikonnien suojeluun keskittyneessä suojelukeskuksessa.

Matkamme tosin meinasi tyssätä ennen kuin se ehti alkaakaan, sillä juuri edellisenä yönä ennen seuraavana aamuna klo 7 lähtevää lentoa saimme Norwegianilta tiedon, että lentomme Tukholmasta Sisilian Cataniaan olikin peruttu kokonaan. Keskellä yötä Maria tarttui toimeen ja löysi kuin löysikin meille korvaavat lennot toiselta lentoyhtiöltä.

Niinpä lensimme Cataniaan Berliinin kautta Air Berlinillä.

Catanian keskustan komea Duomo di Sant'Agata
Catanian keskustan komea Duomo di Sant'Agata

Kuten jo aikaisemmin mainitsimme, ekomatkalle Linosan saarelle suojelemaan merikilpikonnia joutuu matkaamaan hieman mutkan kautta. Mutta tämä mahdollistaa sen, että matkasta voi tehdä kiehtovan seikkailun! Minun ja Marian sellaisesta kerron sen ohella, kun avaan hieman Linosaan vievän matkan “palapeliä”.

Matkasta Linosalle kannattaa rakentaa monipuolinen ja pysähtyä vaikkapa yhdeksi tai useammaksi yöksi Sisiliassa ennen suuntaamista saarelle. Yhden päivän aikana monen vaihdon matkasta nimittäin voi tulla liian haastava.

Marian kanssa otimme siis lennot Helsingistä Sisilian Cataniaan ja päätimme viettää siellä yhden yön ennen suuntaamista Linosalle. Näin saimme hieman hengähdystaukoa varsinaisesta matkustamisesta ja toisaalta annoimme myös aikaa italialaiselle rentoudelle – Italiassahan kaikki ei suju aina ihan yhtä tarkkaan aikataulujen mukaan kuin vaikkapa meillä Suomessa!

Etnan retkelle suositeltiin pukemaan pitkät vaatteet päälle illan viileyden vuoksi. Meille kyllä ehti hiki tulla! Kuvassa Päivi vasemmalla ja Ekomatkaajien Maria oikealla nuoren laavakentän päällä
Etnan retkelle suositeltiin pukemaan pitkät vaatteet päälle illan viileyden vuoksi. Meille kyllä ehti hiki tulla! Kuvassa Päivi vasemmalla ja Ekomatkaajien Maria oikealla nuoren laavakentän päällä

Saavuttuamme Cataniaan leppoisa +28 C asteen helle iski päin näköä. Lentokentältä suuntasimme pikapikaa aivan keskustassa sijaitsevalle hotellillemme, vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja – Italiassa kun ollaan – menimme läheisen aukion ulkoterassille pizzalle.

Mutta eihän täällä mitään lomaa vietellä, vaan reippaasti heti retkelle!

Retkelle Etnan rinteille

Maria oli varannut meille iltapäivän ja illan kestävän retken Catanian lähellä sijaitsevalle tulivuori Etnalle. Saimme pienen varaussekaannuksen jälkeen äärimmäisen mielenkiintoisen retken, sillä pääsimme oppaan mukaan aivan kaksistaan.

Excursions Etna -toimiston opas Samuela puhui hyvää englantia ja kertoi erittäin asiantuntevasti Etnasta ja sen toiminnasta. Tulivuori on sisilialaisille “Äiti Etna”, lähes jumalankaltainen taho, jota tervehditään aamuisin samalla tavalla kuin sen vastapuolta, merta.

Jatkuvasti aktiivinen Etna on arvaamaton, ja yhtä arvaamaton on Samuelan mukaan myös sisilialainen liikenne. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: se on sellainen hässäkkä, että olin ihan tyytyväinen siihen, että sain istua kyydissä eikä tarvinnut olla kuskin paikalla!

Grotta dei Tre Livelli - missä oppaamme johdatti meidän laavan muodostamaan luolaan
Grotta dei Tre Livelli - missä oppaamme johdatti meidän laavan muodostamaan luolaan

Etna ei nuku, minkä vuoksi se on oppaan mukaan uinuvaa tulivuorta turvallisempi. Se nimittäin pöhisee jatkuvasti ulos maan sisässä kertyvää painetta, eikä säilö sitä maan kuoren sisään "salaa" nukkuessaan ja räjäytä sitten koko lähitienoota ilmaan, kuten mantereen puolella sijaitsevan Vesuviuksen pelätään vielä joskus tekevän.

Opastetulla kierroksella meitä kuljetettiin lähes viiden tunnin ajan Etnan rinteillä, missä pääsimme tutustumaan tulivuoren toimintaan ja purkausten jälkiin sekä laavakenttien sukkessioon luonnonhistoriallisesta näkökulmasta. Retki huipentui kiipeämisellä Silvestrin kraatereille kahden kilometrin korkeuteen auringonlaskun aikaan. Huipulta on näkymä alas merelle ja Catanian kaupunkiin.

Kiipeämässä Silvestrin ylemmän kraaterin reunaa kahden kilometrin korkeudessa
Kiipeämässä Silvestrin ylemmän kraaterin reunaa kahden kilometrin korkeudessa

Cataniasta lentäen Lampedusaan

Kuumuudesta huolimatta hyvin nukutun yön jälkeen aamu alkoi kiireettömästi Catanian keskuskadun, Via Etnaen varrella sijaitsevan kuppilan terassilla croissantin ja teen sekä kahvin kera. Alitalian lento Lampedusalle pienellä potkurikoneella lähti kahden jälkeen iltapäivällä, minkä vuoksi aamupäivä jäi mukavasti aikaa viettää Catanian katuja kierrellen.

Bussi Catanian keskustasta lentokentälle maksaa kesällä 2017 neljä euroa henkilöltä, mutta taksikuski nappasi meidät bussipysäkiltä kyytiin ja lupasi kyydin kympillä. Emme siis jääneet lähes kolmenkymmenen asteen helteeseen odottelemaan bussia.

Silvestrin kraatereilta on auringon laskiessa komea näkymä alas Cataniaan
Silvestrin kraatereilta on auringon laskiessa komea näkymä alas Cataniaan

Lento Cataniasta Lampedusan saarelle kestää noin tunnin. Lampedusalla puolestaan saaren kylän keskusta on kävelymatkan päässä lentokentältä.

Mutta mikäli päättää taitaa tuon parin kilometrin matkan kävellen, se pitää ottaa pienenä seikkailuna (minkä vuoksi etenkin kovalla helteellä suosittelemme autokyydin ottamista lentokentältä). Tie ei ole aivan suora, eikä jalkakäytävää ole. Neuvoa oikeasta suunnasta voi joutua kysymään paikallisilta, mutta aina löytyy ystävällisiä ihmisiä auttamaan - mahdollisesta kielimuurista huolimatta.

Mikä hieman hämmästytti meitä Lampedusassa, oli se, miten huonosti turistit oli hotellialueiden ulkopuolella otettu huomioon. Emme nimittäin kävelymatkan aikana nähneet yhtään kauppaa ja kioskia, mistä olisimme voineet ostaa vettä tai aurinkorasvaa (olimmehan Suomesta lähteneet käsimatkatavaroilla ja aurinkorasvaputeli oli siksi suunniteltu ostettavaksi vasta paikan päältä, koska “niitähän myydään kaikkialla”).

Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta ennätti jo pieni hätä iskeä talven jäljiltä valkoisena hohtavien hartioiden puolesta. Onneksi Catanian katumarkkinoilta kahdella eurolla ostettu kesähattu (erinomainen ostos muuten!) tarjosi edes pientä varjoa.

Lampedusalta lautalla Linosalle

Lampedusalta Linosalle liikennöi kaksi lauttaa ja menomatkamme taitoimme niistä nopeamman, Liberty Linesin kyydissä. Sillä matka saarten välillä kestää noin tunnin. Linosalle pääsee myös suoraan Sisiliasta, Porto Empedoclen satamasta. Satamaan pitää kuitenkin ottaa bussikyyti Cataniasta tai Palermosta, ja moni pitääkin Lampedusan kautta kiertämistä nopeampana vaihtoehtona.

Yksi tärkeä asia Lampedusassa kannattaa lautalle mennessä muistaa – asia, jota moni paikallinenkin meille harmitteli ja jonka vuoksi todella moni tuskaili – pelkällä netistä varatun matkan voucherilla lauttaan ei nimittäin pääse, vaan voucher pitää vaihtaa varsinaiseen lippuun Lampedusassa.

Lampedusassa odottamassa lautan lähtöä Linosalle - merikilpikonnat odottavat!
Lampedusassa odottamassa lautan lähtöä Linosalle - merikilpikonnat odottavat!

Joku voisi meidän tapaamme kuvitella, että satamassa olisi terminaali tai jonkinlainen lipputiski tätä varten, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Lippu pitää vaihtaa laivayhtiön toimistossa, joka sijaitsee satamalahden toisella rannalla, noin kilometrin päässä. Mikäli lautan lähtöön on vain vartti, ja satut olemaan jalkapelissä, tulee ongelma.

Emme nimittäin olleet ymmärtäneet moista lippuhässäkkää ja meinasimme jäädä rannalle Lampedusassa. Olimme kyllä paikalla satamassa hyvissä ajoin, mutta koska satamassa emme nähneet lautan ulkopuolella ketään virkailijaa, saimme tietää lippujen vaihtamisesta vasta siinä vaiheessa, kun yritimme lautan kyytiin pelkällä voucherillamme. Onneksi eräs lautan henkilökunnasta lupasi tarjota meille autokyydin käymään toimistolla lippujen vaihdossa, ja pääsimme kuin pääsimmekin Linosan lautan kyytiin.

Linosalla kaikki oli toisin. Merikilpikonnakeskuksen ystävällinen Alessandra oli meitä satamassa vastassa pakettiauton kanssa ja pääsimme varsinaiseen kohteeseemme. Matkalla majoituspaikkaan piipahdimme suojelukeskuksessa ja mitä siellä näimmekään?

No niitä merikilpikonnia!

Niistä lisää hieman myöhemmin.

Jos vapaaehtoistyö kilpikonnien parissa alkoi kiinnostaa, mahdollisuudesta matkata Linosalle voit kysellä Ekomatkaajilta >

Teksti ja kuvat: Päivi Laajalahti, Catania

Poimintoja Napsusta

Pieni hetki, sivua ladataan.