Maan lämpö tuntuu jopa kengänpohjien läpi! Havaijilla aktiiviset tulivuoret ovat kosketusetäisyydellä
Havaijin suurimmalla saarella sijaitseva Volcanoes National Park on jännittävä matkakohde. Unescon luonnonperintökohteeksi valitussa kansallispuistossa voi nähdä aktiivisen tulivuoren toiminnassa.
Havaijin suurimmalla saarella, Big Islandina tunnetulla Hawaiilla, sijaitsee kaksi maailman aktiivisinta tulivuorta: yli neljän kilometrin korkeuteen nouseva Mauna Loa sekä Kilauea (1250 m). Näiden tulivuorten purkaukset muodostavat jatkuvasti muovautuvan maiseman, joka toimii kotina muun muassa lukuisille harvinaisille lintulajeille.
Big Islandin eteläosassa sijaitseva Hawaii Volcanoes National Park valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987 alueen geologisten ja ekologisten arvojen vuoksi. Kansallispuiston aktiiviset tulivuoret muokkaavat saaren maisemaa jatkuvasti ja tarjoavat tutkijoille mahdollisuuksia selvittää tuliperäisen aktiivisuuden synnyttämiä geologisia muutoksia ja sitä kautta saarten syntymekanismeja.
Mauna Loa ja Kilauea ovat siitä erityisessä asemassa, että aktiivisuutensa lisäksi niiden lähelle on helppo päästä.
Tavallisena turistina punaisena valuvaa laavaa ei ihan helposti kuitenkaan pääse näkemään. Kilauean tulivuoren pöhinän voi kuitenkin nähdä kansallispuiston observatorion näköalatasanteelta. Iltaisin kraatterin hehku näkyy punaisena tummaa taivasta vasten.
Lähimmäs tulivuoritunnelmaa pääsee jalkautumalla autokyydistä ja kiertämällä vajaan 10 kilometrin mittaisen polun Kilauea Ikin kraaterissa. Polku kulkee kraaterin reunaa ja lopulta ylittää vanhan ja uinuvan kraaterin. Retki on jännittävä, sillä maan sisästä hehkuva kuumuus tuntuu kengänpohjien läpi. Matkan varrella näkee myös koloja, joista pöhisee tulikuumaa ilmaa ja savua.
Big Islandin korkein tulivuori, 4200 metriä korkea Mauna Kea, sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella saaren keskellä. Uinuva Mauna Kea huipulla sijaitsevine observatorioineen toimii nykyisin keskeisenä tähtitieteilijöiden ja -harrastajien havainnointipaikkana.
Lähde: Unesco