Kommentti: |
Tämä oli ensimmäinen ja luultavasti viimeinenkin matkamme Marokkoon. Uteliaisuus veti vähän erilaiseen matkakohteeseen.\r\n Lentoasemalla Agadirissa passintarkastus sujui kuolettavan hitaasti. Saimme seistä jonossa tunnin. Sen jälkeen oli vuorossa valuutanvaihto, sitähän ei voinut vaihtaa Suomessa. Erehdyimme menemään kansainväliseen Globailexchange-vaihtopisteeseen, koska siellä virkailija huitoi meitä iloisesti luokseen. Meidät \\\"kusetettiin\\\" ottamaan mastercard-kortti, jolle ladattiin osa vaihtosummasta, ja kortti itsessään maksoi 25 euroa. Päänsärkyisenä ja matkasta muutenkin pökerryksissä ymmärsin että ilman sitä ei Agadirissa voi tulla toimeen! Kortti ei sitten kelvannut muualla kuin yhdessä isommassa marketissa, ja jäljelle jäänyttä alle sadan dirhamin rahaa ei voinut käyttää missään, eikä saanut edes takaisin rahanvaihtopisteessä. Englanninkielisiä käyttöohjeita kortille ei löytynyt mistään. Menetimme 50 euroa, kun kummallakin oli tuo kortti.\r\n Agadirissa oli yleiskuva kaupungilla siisti ja hotelli erittäin siisti, mutta reuna-alueilla oli \r\n kyllä roskaa kadunvarret täynnä. Jossain asiassa kuitenkin Marokko on edelläkävijä. Muovikassit on siellä lailla kielletty, ja niinpä kaupastakin sai asioidessa kuitukangaspussin. Siisteys ei kuitenkaan ulottunut yleiseen hygieniaan. Astiat tiskataan yleisesti vain huuhtelemalla kylmällä vedellä, eikä aina niin puhtaalla. Sairastinkin lyhyen mahataudin kaksi kertaa viikon matkalla.\r\n Ruoka oli erittäin hyvää, varsinkin paikalliset tajinit, savipadassa kypsennetyt pataruoat. Kuumaa ruokaa kannattaakin syödä, ja vältellä salaatteja ja majoneesia. Toisaalta harmillista, kun Marokossa selkeästi käytetään runsaasti kasviksia. Mutta nekin kannattaa syödä kuumennettuina, tai pestyinä ja kuorittuina.\r\n Taksi oli liikkumisvälineenä erittäin halpa ja nopea. Sitä kannattaa käyttää.\r\n Ihmiset olivat myös erittäin ystävällisiä, rehellisiä ja palvelu hyvää.\r\n Kauppiaat eivät olleet niin tunkeilevia, kuin olimme odottaneet. Aika rauhassa saimme katsella. \r\n Jos kännykässä on automaattinen kellonajan siirto, ei kannata Marokossa luottaa siihen. Me olimme monta päivää tunnin väärässä ajassa, kun luotimme kännykän kelloon. Marokon aika oli ennen kaksi \r\n tuntia Suomen ajasta jäljessä, mutta syksyllä 2018 siihen tuli muutos, ja aikaero on yksi tunti.\r\n Paradise Valleyn retkeltä myöhästyimme sen vuoksi, mutta onneksi pääsimme seuraavana päivänä sinne.\r\n Paikka oli hieno, ja tutustumisen arvoinen, mutta kannattaa varautua sinne kunnon kengillä. Kävelyä tulee muutama kilometri vuoristoisessa maastossa. Tätä eivät kaikki olleet oivaltaneet, ja niinpä ryhmästämme vain Suomi ja Ukraina selvisivät koko reitillä ylös asti. Lipokkailla ei selviä. Opas kyllä kehui meitä kuuluvasti. \r\n \r\n Aurinko- ja rantalomana ihan hyvä kohde, joskaan ihan niin paljastavasti ei voi pukeutua, kuin länsimaissa yleensä on tapana. Paikalliset naiset ovat enimmäkseen huivipäisiä ja kaapuihin pukeutuneita, mutta turistit voivat kulkea vapaammin. Hyvä on pakata mukaan pitkä hame ja väljät housut, niin ei kerää turhia katseita kadulla.\r\n |