Omat matkat - Jamaika

Käynyt Jamaikalla

Oletko sinä käynyt Jamaikalla? Ilmoita siitä muille!

Edith

Kohde: Negril
Ajankohta: Maaliskuu 2015
Kommentti: Reggae, rommi, aurinko

Marjo-Riitta

Kohde: Jamaika
Ajankohta: Lokakuu 11, 2011 - Lokakuu 19, 2011
Kommentti: ensimmäinen reissu Jamaikalle :) lennot on Kingstoniin jossa myös yöpyminen ja siitä jonnekkin...vinkkejä otetaan vastaan. Hakusessa löhöilyä ja rantaa, joku turvallinen paikka josta pääsee hengissä takaisin lentokentälle.

riinah

Kohde: Portland
Ajankohta: Tammikuu 05, 2010 - Huhtikuu 13, 2014
Kommentti: Opintoihin liittyvää työharjoittelua tekemään. Lapset mukaan!

lalla

Kohde: Jamaika
Ajankohta: Kesäkuu, 2009
Kommentti: elikkä alustavasti varauduttu reissuun \"uudestaan\" ensi kesänä! kertokaa toki kokemuksianne ja jos aikeita matkata tälle kauniille saarelle samoihin aikoihin :)

teodor

Kohde: Negril
Ajankohta: 2007

lalla

Kohde: Jamaika
Ajankohta: 1989
Kommentti: Kirjoitan lyhyesti ja ehkä hieman tönkösti, onhan tapahtumista jo melkein 20 vuotta). Teimme perheloman Jamaikalle vuonna -89, olin kahdeksan. Olen vieläkin yllättynyt kokemuksen "vahvuudesta", sillä iästäni huolimatta muistan (lapsen näkövinkkelistä) kristallin kirkkaasti suurimman osan matkan tapahtumista. Pientä järkyttivät eritoten edellisen hurrikaanin tuhojäljet sekä Treasure beachin hampaaton juuttisäkkikerjäläinen (joka kylläkin paljastui ihan mukavaksi hampiksi, näpistihän hän meille mukuloille kookospähkinöitä), ihastusta herättivät kauniit, huolitellut ihmiset, pimeät yöt ja tulikärpaset (etenkin telttamajoituksessa kokemus yön äänistä oli pelottavan suloinen). Emme siis astuneet jalallamme "turistirysiin", vaan asustelimme hostellityyppisesti "kansan parissa" (klishee jo lienee nykyisin), Kingstonissakin vain kävimme ihmettelemässä tummaihoista Barbie-nukkea. Muistan vieläkin sokeriruo´on ja hunajamaidon maun, kaapin takana asustavan liskon, kolibrit, reiät autonpohjassa, lehtipuisen joulukuusen (joka kaatui), härkäsammakon raadot sateen jälkeen, korppikotkat kuivattelemassa siipiään puun latvassa, kalanruodon, johon rantareitillä astuin, valtavat hiekkarannat ja sivuttain kulkevat ravut koloineen sekä pihalla juoksentelun kaatosateessa. Veljeni olivat tällöin kolme ja kuusivuotiaat, lisäksi mukana oli tuttavapariskunta pienen lapsen ja vaimon minua hieman vanhemman siskon kanssa. Pikkuveljelläni on vieläkin käsitaipeessa Jamaikan saaren muotoinen arpi; auton penkissä törröttänyt metallinpalanen raapaisi ja siinä hässäkässä jäi helmenkalastajapojat näkemättä (harmittaa vieläkin...). Minulla taitaa olla vieläkin voimassa 2vkon ilmainen majoitus paikallisen motellinpitäjän Effie Campbellin luona; häneltä oli Ella-niminen tytär kuollut joku vuosi sitten ja minä pääsin lemmikiksi. :) Harmi, ettemme ole vuosiin pitäneet yhteyttä. Me lapset emme viikkoihin voineet matkan jälkeen nukkua ilman raskasbassoista dubin soittamista, niin suuren vaikutuksen tekivät reggae ja valtavat, kahden miehen mittaiset pa- ja bassokaapit ulkojuhlissa. Lähtemätön kaipuu on tuohon satakilometriseen saareen jäänyt. :) Jah Love!
Pieni hetki, sivua ladataan.