Kommentti: |
Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Ehkäpä ensin tulee mieleen kaunis rantanäkymä palmuineen ja epävakaiset säät.
Olimme 2 viikkoa heti tammikuun alussa 2010 Dominikaanisessa tasavallassa, Las Galeraksessa Samanassa. Hotellimme oli Grand Paradise, joka on suuri hotelli. Tähtiluokituksen mukaan neljän tähden hotelli, mutta en ymmärrä mistä se neljäs tähti tulee. Majoitusrakennuksia oli hotellimajoituksen (= huone ja kh) ja bungalowien muodossa. Alue oli laaja ja rakennuksia oli paljon, mutta väljästi sijoiteltuna. Rakennukset olivat korkeintaan kolmekerroksisia. Alueella on kolme uima-allasta, joista yksi erillään muista ja varattu aikuisten käyttöön.
Kaikki huoneet olivat ilmastoituja ja ihan väljiä ja siistejä. Ne siivottiin päivittäin ja pyyhkeet vaihdettiin myös (jos jätti kylpyhuoneen lattialle merkiksi vaihdosta). Sängyt kahden hengen huoneessa olivat 2 leveää 120 cm sänkyä. Meillä oli lapsi mukana, jolle olimme tilanneet lisävuoteen, mutta sitä ei ollut, eikä tarvittu. Huoneissa on joko parveke (toinen kerros) tai terassi (ensimmäinen kerros). Kaikissa huoneissa oli koodilukolla varustettu turvakaappi (ei sitä kassakaapiksi voi sanoa). Televisio ja puhelin oli, mutta niille ei ollut käyttöä. Ilmastoinnin säätäminen oman mielen mukaiseksi oli helppoa.
Jo tilausta tehdessä kannattaa valita all inclusive -paketti, koska se on hinnaltaan halpa ja ilman sitä on edessä pelkkiä ongelmia. Hotellissa oli kaksi ravintolaa, joista vastaanoton vieressä oleva on pääravintola, jossa tarjoiltiin aamiainen, lounas ja päivällinen. Yöpalaakin olisi ollut tarjolla, mutta siinä vaiheessa me jo nukuimme. All inclusive –asiakkailla oli värillinen ranneke, jonka väri kertoi mitkä palvelut on maksettu jo etukäteen. Ravintolan tarjonta oli monipuolista. Kaikilla tarjoiluilla oli valikoimaa yli tavallisen tarpeen. Makumaailma ei ollut kuitenkaan erityisen vaihteleva. Hotellin henkilökunta mittasi ruokien lämpötiloja ja kuumat ja kylmät ruoat olivat asianmukaisissa tarjoiluastioissa. Rannassa olevassa ravintolassa oli lounaan aikaan tarjolla vaihtoehto pääravintolalle. Sen tarjonta oli suppeampi, mutta se palveli hyvin niitä, jotka eivät viitsineet lähteä rannalta pääravintolaan syömään (välimatkaa ehkä 300 metriä). Ruokatarjonta alkoi kahden viikon loman loppupuolella jo maistua puulta.
Alueella on lisäksi useita baareja, joista sai kaikkia paikallisia juomia (myös alkoholia) ilmaiseksi all inclusive. Vaikka alkoholia oli vapaasti tarjolla, humalaisia ei alueella juurikaan näkynyt eräitä kanadalaisia nuoria lukuun ottamatta. Kun ravintoloissa näytti olevan astianpesukoneet, baareissa muovimukit pestiin edellisen asiakkaan jälkeen käsin ja laitettiin seuraavan asiakkaan eteen. Käsinpesu näytti lähinnä mukin kastelemiselta saippuavedessä.
Suomalaisasiakkailla oli lähes kaikissa perheissä mahatautia. Osassa perheistä yksi tai kaksi sairasti ripulia ja oksennustautia, jotkut perheet olivat kaikki kipeenä. Hotellissa oli oma lääkäriasema, jossa oli lääkäri ympäri vuorokauden tavattavissa. Häneltä sai myös lääkkeet (jotka olivat kalliimpia kuin lähikylän apteekissa). Mahataudin hoitoon kuului siellä säännönmukaisesti sulfa-trimetopriimi ja loperamidi. Laajakirjoisempia antibiotteja tähän vaivaan ei määrätty kenellekään. Yksi yläasteikäinen poika oli tiputuksessa omassa huoneessaan kaksi päivää. Lääkärinhoitoon kuului ensimmäisen käynnin lisäksi kontrollikäynti päivän-parin päästä, jolloin vasta kirjoitettiin lasku, joka piti maksaa käteisellä joko US-dollareilla tai euroilla (luottokortti ei käy). Hoito maksoi mahataudissa noin 100 dollaria ja senhän saa kuitteja vastaan periä omalta vakuutusyhtiöltään. Suun kautta saatavien tautien ehkäisemisessä täälläkin jatkuva käsienpesu ja käsi-desin käyttö on tärkeää. Silti minäkin sain mahataudin, enkä keksi mistä. Oliko syynä baarien mukit, ruoka vai yleisesti vaan muuttunut ruokavalio (erilainen bakteerikanta). Lääkehoidosta huolimatta sairastin oireita jossain määrin vielä pari viikkoa kotiin paluun jälkeen. Sitten se meni ohi ilman lisähoitoa.
Ranta oli upea valkoinen hiekkaranta ja aurinkoa voi ottaa palmujen välissä väljällä kauniilla nurmikolla. Alueella oli runsaasti ilmaisia aurinkotuoleja. Rantapyyhkeet sai erillisestä palvelupisteestä. Varsinkin aurinkoisina päivinä rannoilla oli paljon väkeä. Välillä aurinkotuoleista oli pulaakin. Rannassa olevat baarit jakoivat juomaa janoisille. Aurinkovoiteita saattoi ostaa hotellin marketista ja hinta oli vähintään sama kuin Suomessa. Aallokko tuulisina päivinä taittui vähän kauempana oleviin riuttoihin, joten ihan rannassa oli aina hyvä käydä uimassa. Vesi oli kirkasta. Tosin vedessä oli meduusoja, joiden polttamiksi moni joutui. Nämä eivät onneksi olleet vaarallista lajia, vaan poltto aiheutti nokkosenpolttaman kaltaista tunnetta ja se väheni vesipesulla. Jotkut kävivät sukeltamassa riutalla ja kertoivat vedenalaisen maailman olevan hyvin väritöntä, jopa kalpeaa.
Retkitarjonta oli ainoa vaihtelu ranta- ja hotellielämään. Toki oli helppoa kävellä rantaa pitkin lähikylään (nimi oli Las Galeras), jossa oli muutama ravintola, pari ristiin kulkevaa katua ja muutama kauppa ja turistikrääsämyymälöitä. Kun hotellissa kaikki syöminen ja juominen oli ilmaista, Las Galeraksessa ei sen sijaan ollut halpaa. Olutpullo (0,3 litraa) maksoi 80 paikallista puntaa eli noin 1,60 euroa. Mukavaahan siellä kylässä oli käydä päivään hakemassa vaihtelua, mutta se kylä oli nähty nopeasti. Jos ei ole all inclusive –asiakas, joutuu joko ostamaan ruoan hotellista tai hankkimaan vaikkapa lähikylästä. Ja kuumuuden takia juomista tarvitsee litroittain päivässä ja kaiken sen ostaminen maksaa moninkertaisesti all inclusive –paketin verran.
Hotellin pihasta pääsi taksilla noin 30 km päässä olevaan Samanan kaupunkiin. Hinta oli edestakaiselle matkalle 60 US-dollaria. Samana oli jo suurempi kaupunki ja siellä oli yhtä sun toista nähtävää. Lisäksi kaupunkiin tulee Karibian risteilyaluksia, joten turisteille oli tehty useita rahanpyydyksiä. Esimerkiksi yhdessä kuppilassa yksi lautasen kokoinen pizza (kaksi aikuista jakoi sen keskenään), 2 pulloa olutta, nuggetit + ranskalaiset limpparin kanssa lapselle maksoivat yhteensä 20 euroa. Hintahan on kovempi kuin Suomessa!
Vertailun vuoksi sanottakoon, että hotellityöntekijällä on paikallisittain hyvä palkka ja se on noin 100 euroa kuukaudessa. Voitte siis uskoa, että heitä ei näkynyt näissä ruokapaikoissa. Eikä taas meitä paikallisissa ruokapaikoissa, kun katsoi niiden ”tasoa” (ihan varma mahataudin paikka).
Tuo edellä mainittu 30 km matka taittui taksilla noin tunnissa, sillä tiet olivat tosi huonokuntoisia. Tosin tällä päätiellä oli monessa kohdassa käynnissä parannustyöt, joten piakkoin matka sujunee ripeämmin. Finnmatkojen kone lensi Samanan kentälle, josta oli vajaan tunnin matka Samanan kaupunkiin ja sieltä toinen tunti Las Galerakseen.
Hotellin alueella toimii yksityisyritys, joka tarjoaa mönkijäsafareita lähialueelle. Safari kestää koko päivän ja välillä käydään syömässä. Se oli hieno kokemus nähdä muutakin kuin lähikylää. Hinta oli melko kallis (muistaakseni 70-80 euroa hengeltä), mutta kyllä se oli sen arvoinen. Yhden mönkkärin päälle mahtui kaksi henkeä ja hinta oli molemmilta sama (myös lapsilta). Lisäksi Finnmatkat järjesti auto- ja katamaraaniretkiä.
Pääkaupunkiin (Santo Domingo) oli monen tunnin automatka, joten se jätettiin suosiolla kokematta. Taksikyyti hotellilta edestakaisin olisi maksanut 260 USD (tosin autot ovat sellaisia 8 henkeä vetäviä pakettiautoja, jolloin hinta nuppia kohti on osa tuosta).
Mitäs siellä oli ostettavaksi kotiin tuotavaksi? Dominikaaninen tasavalta tunnetaan kaakaon ja sikarien tuottajana. Kaakaosafarilla saattoi ostaa paikallista kaakaota mukaan. Sikareita kannatti ostaa vain Samanan kalliista turistikaupoista, koska vain silloin saattoi olla varma, ettei saanut väärennöksiä. Lisäksi Dominikaaninen tunnetaan hyvästä rommista. Sitä saattoi ostaa melko halvalla eri laatuisia ja merkkisiä. Lisäksi paikallisten käsityöt olivat suosittuja tuliaisia. Niitä sai jo Las Galeraksen kylästä ja lisää Samanan boutique-tason kaupoista. Paikallista käsityötä kannattaa suosia jo työllistämisen takia, koska maassa on aivan hirveän paljon työttömiä.
Lähtiessä pienellä Samanan kentällä on hyvätasoinen ”tax free”-myymälä. Sieltä sai maailmanmerkkejä niin wiskiä, konjakkia, giniä, viinejä, liköörejä, tupakkaa, sikareja, kosmetiikkaa…. vaikka mitä. Ja aivan varmasti aitoja. Hinnat olivat halpoja, joten ei pelkoa etteikö ostoksia voisi jättää ihan viimetippaan. Kansalinväliset luottokortit ja US-dollarit/eurot käypää käteisvaluuttaa.
Kentän ravintolan virkaa hoito pieni snack-baari, jossa oli helvetinmoinen tungos kun kentän ainoa kone (= meidän koneemme) oli lähdössä lähes 300 asiakkaan lastilla. Ruoka oli melko huonoa ja melko kallista. Mutta olihan pian edessä lentomatkan huippuhetki, kun lennolle etukäteen tilatut ja maksetut (niinpä juuri, ei ilmaista ateriaa!) lentoateriat tuotiin eteen. Yäk.
Finnmatkat lentää väliä isolla koneella, jossa on hyvä video-/audiojärjestelmä. Seitsemän euron hintaan sai kuulokkeet ja masiinan aktivoinnin. Elokuvia, musiikkia ja nauhoitettuja tv-ohjelmia riitti tuntitolkulla.
Finnmatkojen opaspalvelut toimivat hyvin ja ystävällisesti. Asiakkaat hotellissa olivat pääosin skandinaaveja, saksalaisia, kanadalaisia, italialaisia ja venäläisiä. Skandinaaveja palvelivat myös Finnmatkojen emoyhtiö Fritidsresorin oppaat.
Niin… Entäs ne säät, johon alussa viittasin. Karibian sateeton kausi on juuri meidän ydintalven aikaan. Se ei silti tarkoita, etteikö sataisi. Kahden viikon loman aikana voi olla kaksi viikkoa pelkkää auringonpaistetta tai kaksi viikkoa pelkkää vesisadetta. Tosin tuo jälkimmäinen vaihtoehto on pahin mahdollinen uhka, eikä todennäköinen keskitalvella. Kun Karibialle lähdimme, odotimme pelkkää aurinkolomaa. Mutta toisin kävi. Välillä oli pilvistä kokonainen päivä ja välillä päälle kaatui trooppinen vesisade. Lämpötila alueella pysyi samana öin ja päivin, eikä siihen juuri vesisateetkaan vaikuttaneet. Ilmastointi huoneessa oli elämisen edellytys jo siksikin, että se poisti ilmasta kosteutta. Kahden viikon lomastamme ehkä puolet oli muuta kuin pelkkää aurinkoa. Jos netistä etsit alueelle kolmen eri sääprofeetan ennustetta, saat kolme erilaista ennustetta. Huomisen sää selviää huomenna. ”Tällaista se vaan on”, totesi opas.
No kannattiko? Kannatti käydä kerran. Samat palvelut, samanlaiset hotellit ja samanlaiset rannat ovat tarjolla muuallakin, joten uudelleen ei tarvitse lähteä. Ja Kauko-Idässä on todennäköisemmin paremmat säät. Lisäksi -6 tunnin aikaero aiheutti meidän perheessä kaikille jet lag´in, josta toipuminen vei toista viikkoa. |