| Kommentti: |
Olin nähnyt kauniita kuvia Pamukkalesta ja kuullut kerrottavan siitä, kuinka siellä on ihanaa. Siksi halusin minäkin nähdä tuon "Pumpulivuoren". Koska olemme nuukia, niin varasimme matkan kadunvarren matkatoimistosta Marmariksessa. Lähtö oli aikaisin aamulla, joskus viiden-kuuden aikaan. Silloin oli jo syksy pitkällä ja aamut olivat viileitä, sillä Turkissa alkoi talvikausi. Muistan, kuinka oppailla oli aamuisin jo käsineet kädessä. Olimme varustautuneet paitsi uimavaatteilla, niin myös tietenkin lämpimillä asusteilla matkaan, niinkuin opasvihkonen meitä kehotti. Jotkut eivät olleet vihkoa joko saaneet tai sitten olivat jättäneet kokonaan lukematta, koska matkalla oli myös henkilöitä shortseissa ja t-paidoissa. Palelivat raukat sitten ensimmäisessä pysähdyspaikassamme aamulla kahdeksan aikoihin. Onneksi huiveja myytiin kioskissa. Jatkoimme matkaa läpi vuoristomaisemien, kunnes valkoinen vuori alkoi näkyä. Bussi vei meidät ylös saakka ja siellä meille annettiin aikataulu sekä kerrottiin niistä mahdollisuuksista, joita alueella oli. Opas myös pahoitteli sitä, että alas valuva vesi ei ollut sitä oikeaa Pamukkalen vettä, vaan se oli täytynyt johtaa kokonaan muualle, sillä se oli kuulemma saastunut turistien jätteistä ja uhkasi värjätä koko nähtävyyden ruosteenruskeaksi. Siis nähtävyys olikin vain nähtävyys, altaissa ei voinutkaan uida, niinkuin postikorteissa ja alueen esitteissä annettiin ymmärtää. No, ei se nyt niin vakavaa ollut. Ylimpänä oli Kleopatran kylpylä, allas täynnä tummaa vettä, jossa ui monia turisteja. Vesi näytti iljettävältä, ja koska olimme Turkissa, niin siihen veteen en uskaltanut mennä uimaan. Onneksi se ei kuulunutkaan lipun hintaan.
Siis Pamukkale ei enää ole sitä mitä luvataan. Valkoinen vuori, mutta onhan noita. Altaat vuoren rinteillä tyhjät, tuotti kyllä pettymyksen, kun niin pitkän matkan päästä lähdimme sitä katsomaan. |
