Kjerag

Kjeragbolten

Kjeragbolten on noin 5 kuutiometrin kokoinen kivi, joka on kiilautunut kahden kallioseinämän väliin niin, että sen päältä on lähes kilometrin pudotus suoraan alas. Monet rohkelikot kuvauttavat itsensä kiven päällä hyppimässä ja pomppimassa; itse uskalsin hädin, tuskin hivuttautua kivelle sen verran istumaan, että sai todisteen kuvatuksi. Myös kiven vieressä on pystysuora seinämä, Kjerag, jonka mukaan kivikin on nimetty. Paikka on suosittu base-hyppääjien keskuudessa ja sieltä onkin vuosien saatossa hypätty yli 20000 base-hyppyä. Lähiympäristössä on muitakin, toinen toistaan hurjempia kalliokielekkeitä. Merkitty vaellusreitti Kjeragille alkaa Øygardsstølenin näköalaravintolan parkkipaikalta Lysebotnin kylän yläpuolelta. Reitti on erittäin rankka ja vaatii hyvän yleiskunnon ja huippaamattoman pään lisäksi käsivoimia. Osa jyrkimmistä nousuista on nimittäin varustettu kallioon upotetuihin rautatankoihin viritetyin rautakettingein, joista kiinni pitämällä voi kiskoa itsensä ylös -...  Lisää...

Kjeragbolten on noin 5 kuutiometrin kokoinen kivi, joka on kiilautunut kahden kallioseinämän väliin niin, että sen päältä on lähes kilometrin pudotus suoraan alas. Monet rohkelikot kuvauttavat itsensä kiven päällä hyppimässä ja pomppimassa; itse uskalsin hädin, tuskin hivuttautua kivelle sen verran istumaan, että sai todisteen kuvatuksi. Myös kiven vieressä on pystysuora seinämä, Kjerag, jonka mukaan kivikin on nimetty. Paikka on suosittu base-hyppääjien keskuudessa ja sieltä onkin vuosien saatossa hypätty yli 20000 base-hyppyä. Lähiympäristössä on muitakin, toinen toistaan hurjempia kalliokielekkeitä. Merkitty vaellusreitti Kjeragille alkaa Øygardsstølenin näköalaravintolan parkkipaikalta Lysebotnin kylän yläpuolelta. Reitti on erittäin rankka ja vaatii hyvän yleiskunnon ja huippaamattoman pään lisäksi käsivoimia. Osa jyrkimmistä nousuista on nimittäin varustettu kallioon upotetuihin rautatankoihin viritetyin rautakettingein, joista kiinni pitämällä voi kiskoa itsensä ylös - ja varsinkin alas. Monet paikat ovat alaspäin vielä vaikeakulkuisempia. Viimeiset satakunta metriä reitti kulkee erikokoisten lohkareiden pohjustamassa solassa: tuo osuus taitaa vaatia enemmän käsiä, kuin jalkoja. Reittiin kannattaa varata ainakin pari, kolme tuntia suuntaansa. Sadekelillä en lähtisi ollenkaan. Jos kelit suosivat ja kunto on kohdallaan, maisemat kuitenkin palkitsevat uurastuksen.