Playa Blanca

Best Perheloma

Oltiin hiihtoloma Papagoy arenalla ja super hyvät muistot jäi mukaan kotimatkalle;) Matkustettiin mummo,ukki, me vanhemmat sekä tyttölapset 10 ja 6 vuotta. Ensin tyttö jopa meinas panna hanttiin kyseiseen hotelliin lähdön aikeina,mutta kun päästiin hotellin pihaan tyttö sanoi että hyvä kun en jättänyt tätä matkaa väliin...Päivät meni altailla,illat Mini Discossa ja yöt mukavasti hotellihuoneessa. Ruoka maistui koko konkkaronkalle. Siis ihan Best Perheloma!

Sydämeni jäi Lanzarotelle

Lanzaroten valinta syntymäpäivieni pakopaikaksi oli puhdas sattuma. Ensimmäisen matkani jälkeen tuli toinen, kolmas ja neljäskin talvimatka tähän samaan aurinkoiseen ja rauhalliseen Playa Blancan kylään. Tässä nyt kotona ikävissäni kirjoittelen ja muistelen aikaa ja paikkaa Atlantin rannalla. Sitä, missä aallot karkeloivat ja kuu hehkui niin. Siellä leppeä tuuli toi viestejään kaukaa ja jäljet painuivat hiekkaan seuraavan aallon huuhtoessa ne pois. Aamuvirkun lenkkeilijän varpaita kipristelevät simpukankuoret hiekalla. Ensimmäinen lautta puhaltaa pilliin lähteäkseen lipumaan naapurisaarelle, Corallejoon. Aamuauringon säteet paljastuvat ohenevan pilviverhon läpi. Muutama kullankallis minuutti ja silmien edessä on ennennäkemätön väripaletti. Taivas on sininen, punainen, oranssinkeltainen purppurameri. Hetki vielä - ja uusi päivä on valjennut Playa Blancaan! Majoituin ensimmäisillä matkoillani apartamentos Cay Sun Beachissa, josta oli vajaa kilometrin matka keskustaan. Koska en ...  Lisää...

Lanzaroten valinta syntymäpäivieni pakopaikaksi oli puhdas sattuma. Ensimmäisen matkani jälkeen tuli toinen, kolmas ja neljäskin talvimatka tähän samaan aurinkoiseen ja rauhalliseen Playa Blancan kylään. Tässä nyt kotona ikävissäni kirjoittelen ja muistelen aikaa ja paikkaa Atlantin rannalla. Sitä, missä aallot karkeloivat ja kuu hehkui niin. Siellä leppeä tuuli toi viestejään kaukaa ja jäljet painuivat hiekkaan seuraavan aallon huuhtoessa ne pois. Aamuvirkun lenkkeilijän varpaita kipristelevät simpukankuoret hiekalla. Ensimmäinen lautta puhaltaa pilliin lähteäkseen lipumaan naapurisaarelle, Corallejoon. Aamuauringon säteet paljastuvat ohenevan pilviverhon läpi. Muutama kullankallis minuutti ja silmien edessä on ennennäkemätön väripaletti. Taivas on sininen, punainen, oranssinkeltainen purppurameri. Hetki vielä - ja uusi päivä on valjennut Playa Blancaan! Majoituin ensimmäisillä matkoillani apartamentos Cay Sun Beachissa, josta oli vajaa kilometrin matka keskustaan. Koska en ole enää ihan nuori leijona, vaihdoin hotellia lähemmäs merta. Viime talvena olin Manriquen suunnittelemassa puolikaaren muotoon rakennetussa Iberostar Lanzarote Parkissa ja pidin siitä kovasti. Puhdasta, siistiä ja hyvä palvelu. Hyvä ruoka. Hotellissa voi valita täyshoidon tai aamiaisen. Minä otin täysylläpidon, kun kaikki, jopa vesipullotkin kuuluivat hintaan. Hotelli on aivan rannalla ja sijaitsee hyvinhoidetun ja siistin rantakadun varrella. Kadun varrella on lukuisia kauppoja, putiikkeja ja ravintoloita jokaisen maun mukaan. Yöelämästä en mitään tiedä, mutta hotellissakin oli ohjelmaa päivällä ja illalla. Lapsille ja aikuisille. Jotkut kävivät läheisessä Puerto del Carmenissa yöjuoksuillaan, mikä on kuulemma menevämpi mesta. Lapset ja seniorit olivat kotonaan Playa Blancassa. Tasaiset kadut ja vähän portaita helpottavat liikuntarajoitteisten ja iäkkäämpien matkustajien liikkumista. Tämä vinkkinä meille suurille ikäluokille! Kauempana, mutta kävelymatkan päässä on uusi tasokas Marina Rubiconin ostoskeskus ruokakauppoineen, ravintoloineen sekä uusi satama. Laavakallioilta näkee kauas ja meri; se on koko ajan läsnä. Täällä on myös markkinat kaksi kertaa viikossa. Paikalle voi tulla jalkaisin, taksilla noin kolmen euron hintaan tai sitten paikallisbussilla 1:15 euron kertamaksulla. Samalla näkee läpileikkauksen keskustasta. Keskustassa on varsin suosittu ja edullinen Hiperdino ja Spar-ruokakauppa. Eikä pidä unohtaa hotelien omia pikku marketteja. Itse ostan ensimmäiseksi sarjalipun (12 tai 20 euroa) ja ajan täyskierroksen tyhjää. Muulloinkin ajan tyhjää. Voin jäädä jossain Faro Prkissa pois bussista ja kuvaan ihania istutuksia ja kukkivia köynnöksiä ja vain hengitän syvään kosteaa meri-ilmaa. Toisena päivänä kävelen satamaan, käyn kahvilla ja ostoksilla ja tulen bussissa kotiin. Kun viipyy paikassa useamman viikon useana talvena, saa uusia ystäviä. Monenmaalaisia, mutta myös suomalaisia. Sitten kun lähipaikat on nähty ja rantakatu kävelty, voidaan lähteä pidemmille retkille. Nähtävää on. Ne, jotka eivät halua vuokrata autoa kiertääkseen saarta, pääsevät näkemään parhaat palat matkanjärjestäjien retkillä. Saari on pieni, joten tuntikausien bussissa istumiset jäävät pois. Ajetaan hyvää asfaltoitua tietä läpi viininviljelysten, paljon puhuvien kraatereiden ohi Timanfayan luonnonsuojelualueen portille. Piru siinä hankoineen toivottelee tulijat tervetulleiksi luonnon omaan taidemaailmaan ja kuumatkalle. Kyllä kiemurteleva ajelu kapeilla vuoriteillä kouraisee sydänalasta! Opas kertoo kuljettajan juuri eilen läpäisseen ajokokeen. Porukka hiljenee bussissa. Kumiseva, kolkko musiikki soi kovaäänisestä. Pieni kukkanen kasvaa rinteellä. Toinen toistaan syvempiä rotkoja kraateiden välissä paljastuu. Kuljettaja pysähtyy hetkeksi; kaikki, joilla on toimiva kamera ja akkua vielä jäljellä kuvaavat minkä ehtivät. "Eihän tällaiseen ihmeeseen ole osattu varautua", sanoo eräskin matkustaja, jolla akku loppui jo ensimmäisellä kuvauspaikalla. Omalla autolla täällä ei saa ajaa. Eivät huikeat maisemat tähän lopu. Mirador del Rion näköalapaikka on toinen suosikkini. Saaren suuri pienimies Cesar Manriquen luomus tämäkin on kuten Timanfayan idea. Sitä minä vaan ihmettelen kuinka saaren päättäjät ovat jaksaneet uskoa Manriquen ideoihin ja tulleet mukaan toteutukseen. Mirador del Rion kahvila on lähes 500 metrin korkeudessa ja siitä on henkeäsalpaavat näkymät alas ja viereiselle pikkusaarelle. Muita Manriquen nähtävyyksiä ovat vaikkapa Cactus Garden ja Jameosos del Aqua, laavatunneli sekä Manriquen taidekoti Tahichessa. Kaikki ovat katsomisen arvoisia ja paljon muuta. Retkipäivän paluumatkalla kokemusmaailma karttuu vielä lounastauolla paikallisessa ravintolassa. Olen käynyt kaksi kolme kertaa Timanfayassa. Ihmiselle tekee hyvää palata ajassa taaksepäin todella karuun ja yksinkertaiseen olotilaan. Kaiken krääsän paljouden ja nykymaailman hälinän keskellä on hyvä pysähtyä edes tunniksi ja ajatella: täällä on kerran roihunnut ja laava valunut. Kuuma laava ja tuhka ovat peittäneet alleen suuren osan saaren viljelysmaita. Paikalliset asukkaat ovat joutuneet pois kodeistaan. Kolmen vuosisadan aikana tuhkasta on kuitenkin noussut uusi fenix-lintu: viljelysmaita ja vuorilla laiduntavia kilejä. Matkailijana on hyvä muistaa, että maisema on Unescon suojelukohde ja ajoittain uusien hotellien rakentamista rajoitetaan. Lanzarote on erilainen matkailukohde. Se on arvokas ja ainutlaatuinen nähtävyys. Tässä Lanzarotelle sydämensä menettänyt Taika101

Loistava all inclusive-hotelli

Olimme koko perhe,lapset 6 ja 9v. Maisemat allasalueelta mahtavat,ruoka ja palvelu hyvää. Suurin osa vieraista oli englantilaisia,mukana myös saksalaisia ja ruotsalaisia. Suomalaisia meidän lisäksi 11. All inclusive ehdoton lasten kanssa,ei ruokapaikan etsintää ja aina löytyi jotakin syötävää. Miinuksena ehkä liian pitkä matka Playa Blancan keskustaan. Aikuisten kesken olisi ehkä käveltykin se n.4km. Lasten kanssa kerta riitti,sen jälkeen käytimme taksia. Suosittelen lämpimästi. Jos kaipaa shoppailua lomalleen,kannattaa ehkä miettiä muuta vaihtoehtoa.