Amboseli

Ikimuistoinen safaripäivä ;)

Safaria oli odotettu pitkään ja tietysti asiat meni sitten "vähän" mönkään. Kaverin kanssa siis oltiin kaksistaan + kuski. Matka alkoi 10 minuutin ajamisen jälkeen siten, että auto ei enää liikahtanutkaan. Bensa ilmeisesti loppui, kuski lähti hakemaan lisää kanisterin kanssa jostain (?). Ei siis hirveesti selitelly meille mitään vaan häippäs autosta ja sanoi, että odottakaa tässä. Siihen sit jäätiin töröttämään keskenämme tien viereen, jossa ajetaan tuhatta ja sataa. Satoi aika paljon eikä takaa tulleet autot varmaan nähneet, että ollaan siinä pysähdyksissä, kun ei ollu mitään valoja autossa päällä. Pelotti, että joku rysäyttää (esim. iso rekka) meihin. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta kun oltiin ooteltu siinä kuskia varmaan 15-30min, saapui poliisisetä valtavan aseensa kanssa autolle ja alkoi tivaamaan meiltä, että miksi ollaan pysähdytty siihen "This is a big mistake!!!!". Kas kummaa, edessämme oli tien laidalla valtava kyltti, jossa oli kirjoitus, että tien varteen ei saa mis...  Lisää...

Safaria oli odotettu pitkään ja tietysti asiat meni sitten "vähän" mönkään. Kaverin kanssa siis oltiin kaksistaan + kuski. Matka alkoi 10 minuutin ajamisen jälkeen siten, että auto ei enää liikahtanutkaan. Bensa ilmeisesti loppui, kuski lähti hakemaan lisää kanisterin kanssa jostain (?). Ei siis hirveesti selitelly meille mitään vaan häippäs autosta ja sanoi, että odottakaa tässä. Siihen sit jäätiin töröttämään keskenämme tien viereen, jossa ajetaan tuhatta ja sataa. Satoi aika paljon eikä takaa tulleet autot varmaan nähneet, että ollaan siinä pysähdyksissä, kun ei ollu mitään valoja autossa päällä. Pelotti, että joku rysäyttää (esim. iso rekka) meihin. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta kun oltiin ooteltu siinä kuskia varmaan 15-30min, saapui poliisisetä valtavan aseensa kanssa autolle ja alkoi tivaamaan meiltä, että miksi ollaan pysähdytty siihen "This is a big mistake!!!!". Kas kummaa, edessämme oli tien laidalla valtava kyltti, jossa oli kirjoitus, että tien varteen ei saa missään nimessä pysäköidä :P Koitettiin siinä vaan selittää, että ei tämä meistä johdu ja että kuski tulee kohta takaisin. Oli jännittävä tilanne; ei kukaan ole koskaan lähestynyt minua ase kädessään. Eikä Keniassa välttämättä poliiseihinkaan voi luottaa - luottamuspula....Noh, lopulta tyyppi osoittautui ihan mukavaksi ja jaksoi ihmetellä, kun kerroimme olevamme Suomesta ja että meillä on naispresidentti :D (en muista miten se tuli puheeksi) Okei, kuski palasi ja päästiin jatkamaan matkaa. Hurjasteltiin ihan Kenia-Tansanian rajalle Namangaan, josta sitten poikettiin todella huonokuntoiselle tielle, joka johti sinne Amboseliin. Kuski hurjasteli taas 80km/h vauhdilla vaikka tie oli täynnä monttuja, isoja kiviä, kumpareita jne. Pidettiin penkistä kiinni rystyset valkosina... Matkan varrella nähtiin btw kirahvi ja pari seepraa. Puistoalueelle päästiin sitten ihme ja kyllä ehjin nahoin. Nähtiin joitakin eläimiä kuten antilooppieläimiä (gazelleja...), gnu:ita, buffaloita, strutseja, villisikoja, hyeena, virtahepoja vilaukselta sekä norsuja :) Sitten alkoikin satamaan ja eläimet katosi norsuja lukuunottamatta, tiet alkoi muuttua mutalöllöksi tai valtaviksi vesilammikoiksi, auton ikkunat ihan huurussa - ei meinannu eteensä nähdä jne. Eli, aika huono tsäkä kävi Ei nähty ees mitään kunnon villipetoja, leijonia tms. Harmittaa! Sateesta ja mutavelliteistä huolimatta kuski pyyhältää aikamoista vauhtia. Ja kappas, sitten ollaankin mudassa kiinni keskellä erämaata, voi hemmetti sentään. Kuski yritti soittaa ilmeisesti jonkinlaista apua radiopuhelimella, mutta eipä se puhelin muuta kuin rätissy ihankuin jossain kauhuleffassa :D Kuski yritti lapioida auton renkaiden alle pieniä kiviä mitä nyt sieltä löllön seasta löysi, ei vaan lähde auto liikkeelle. ½-1 tunti siinä suurinpiirtein oltiin, kun auto vihdoin ja viimein starttasi. Entäpäs sitten?! Matka jatkuu ja päästään puistoalueelta pois. Jo tulomatkallakin huonossa kunnossa ollut tie on vielä järkyttävämpi tällä kertaa kaiken sen vesisateen takia! (just meidän tuuria tosiaan) Auto lähtee heittelehtimään, kaverin kanssa vaan penkistä kiinni ja kauhulla oottamaan millon ollaan ojassa. No huh, ei mentykään ojaan..vielä siis. Hetken kuluttua auto lähtee taas käsistä ja tällä kertaa sit tosiaan mennään vielä ojaan. JESS! Ei saakeli. Siitäpä ei sit omin avuin päästykään enää pois ja kieltämättä oli niin pettynyt tunne koko päivästä, että itku pääs. Jotenkin turhautti koko hiton reissu ja sit vielä tosiaan saat pelätä henkes puolesta, että mitä tapahtuu. Ei ollu nimittäin esim. kaukana ettei toi auto kaatunu, meni aika kiitettävästi kallelleen vaikkei se tuosta kuvasta niin näy. No joo, sit meidän vedettiin toisen auton voimin ylös ojasta. Halu päästä kämpille oli suuri. Potutti koko homma niin paljon ettei voi ees sanoa. Että semmonen safaripäivä :D Ylläriylläri, haluaisin joskus palailla Itä-Afrikkaan kokemaan vähän erilaisen safarin.