Muistoja Thaimaan matkalta
31.08.2010 
Olimme maaliskuussa 2007 kahden viikon matkalla Phuketin Karon Beachilla. Odotukset olivat valtavat, sillä moni tuttumme oli kehunut Thaimaata mahtavana matkailukohteena ja olivat varmoja, että hurahdamme maahan kuten hekin.
Hotellin nimi oli Phuket Orchid resort & spa. Se oli upea hotellikompleksi kylpylähoitoineen, mahtavine huoneineen, jättiuima-allasosastoineen ja trooppisine puutarhoineen. Aamiaispöydät olivat taivaallisia. Kananmunia valmisti aamuisin kuusi kokkia toiveiden mukaisesti erilaisiksi munakkaiksi tai paistetuiksi muniksi. Eksoottiset hedelmät olivat ihania.
Vietimme alkuun paljon aikaa altailla ottaen aurinkoa ja uiden. Aurinkovuoteen ja varjon sai aina, sillä alue oli valtava. Oli todella leppoisaa lueskella ja välillä torkkua varjon alla ilman pienintäkään stressiä.
Välillä menimme rantaan, joka oli parin sadan metrin päässä. Kristallinkirkas, ihana meri odotti, mutta siellä sai olla varovainen. Jättimeduusat näyttivät pohjassa aivan vaaleilta muovikasseilta ja aluksi ihmettelimme, miten ihmiset voivat heittää niitä mereen. Ruotsalaiset turistit varoittivat meitä huitomalla meidän uidessa rannan suuntaisesti ja kertoivat, että vastassamme oli pohjassa jättimeduusa. Silloin vasta meille valkeni todellisuus.Opas ei tulomatkalla maininnut sanallakaan meduusoista ja niiden vaarallisuudesta. Matkalla oloaikanamme kuulimme muilta turisteilta, että pieni lapsi oli kuollut jättimeduusan puremaan.
Pohjassa näimme kerran myös arviolta 40-45 cm halkaisijaltaan olevan vaalean meritähden.
Vedessä uidessa tunsi joka puolella ikäänkuin joku pistelisi iholla, mutta kun yritti katsoa, mitä vedessä on, ei nähnyt kuin pistemäisiä hippuja. Uima-allasosasto tuntui jatkossa turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Teimme kaksi meriretkeä varaamalla ne paikallisista matkatoimistoista, joita Karon Beachilla riitti. Hinnat olivat paljon edullisempia kuin matkan järjestäjän tarjoamina. Antoivat alennusta matkoista, sillä kilpailu oli kovaa. Matkan hinta oli 20 euroa sisältäen kuljetukset, laivamatkat, retket (mm. laguuniin ja tippukiviluoliin), lounaan ja kaikki virvokkeet ja hedelmät (banaanit, ananakset) laivalla.
Kävimme kanooteilla laskuveden aikaan saaren sisällä tippukiviluolissa ja toisen saaren sisällä olevassa laguunissa. Laivassa tarjoiltiin hyvä lounas.
Retkeen kuului lisäksi käynti upealla James Bondin saarella, jossa elokuva Kultainen ase on filmattu.
Siellä naiset myivät helmiä kojuistaan. Hinnat olivat edullisia ja sukulaisille tuli ostettua lahjaksi niitä.
Tämä retki oli elämys ja laiva hieman pienempi ja väkeä vähemmän kuin toisella meriretkellä, joka suuntautui sukeltajien Phi phi -saarelle. Laivan väki ruokittiin paikallisen, ainoan hotellin ravintolassa.
Kaikki, mitä näki oli jo tutun näköistä eikä tuntunut enää niin eksoottiselta kuin ensimmäisellä kerralla. Saaren rannassa näki, kuinka valtavan kirkasta vesi todella on.
Kuvia löytyy matkakuvista.
Hyppäsimme eräänä päivänä bussiin ja suunnistimme Phuket towniin, jossa jäimme summa mutikassa pois keskustan näköisessä paikassa. Todella pian eräs tuk tuk-taksin kuljettaja lähestyi meitä ja melkein puolipakolla, mutta kuitenkin erittäin ystävällisesti vaati saada kuljettaa meitä kahden euron päivämaksulla eri paikkoihin. Ihmettelimme tätä, mutta ajattelimme, että olisi tyhmää kieltäytyäkään.
Kuljettajalla oli erilaisia vaihtoehtoja esitettävänä. Perhosmuseo ei sillä hetkellä kiinnostanut, joten lähdimme jalokivigalleriaan, jollaista ei usko olevan olemassakaan. Meidät otettiin vastaan kuin kuninkaalliset ja halli oli täynnä aarteita. Samoin henkilökuntaa. Meitä palveli kivisormusosastolla kolme ihmistä ja he olivat todella ystävällisiä ja kärsivällisiä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin jalokivisormukseen ja maksettuani sen, myyjättäret sanoivat ettei heidän vuosipalkkansa riittäisi sormuksen maksuun. Uskoako heitä! Tunsin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni varakkaaksi!
Kävimme seuraavaksi Buddhan temppelissä, jossa oli munkkeja ja eräs heistä puhui hyvää englantia. Kun hän kuuli meidän olevan suomalaisia, hän kertoi asuneensa vuoden Helsingissä opiskeluaikanaan. Hän halusi, että tulemme valokuvaan hänen ja Buddha -patsaiden kanssa.
Suuri tavaratalo oli seuraava kohde. Sattui olemaan alennusmyyntiaika ja onnistuimme saamaan hyviä ja edullisia vaatteita, laukun ja kenkiä. Lisäksi mies osti todella hienon rauskunnahkavyön.
Olimme huomanneet, että kuljettaja kävi hakemassa jokaisessa kohteessa korttiinsa leiman ja arvasimme, että hänellä on oma lehmä ojassa. Vietyään meidät tavarataloon, hän ehdotti, että hän tulisi hakemaan meidät meille sopivaan aikaan ja voisi viedä meidät hotellille, sillä hän asui Karon beachilla. Kustannus meille tästä olisi vain euron. Matkaa oli kuitenkin yli 20 km. Emme tietenkään voineet kieltäytyä. Matkalla hotellille saimme sitten kuulla, että hän saa etuna meidän kuljettamisesta eri liikkeisiin ilmaista polttoainetta ajokkiinsa. Olimme siis kaikki tyytyväisiä.
Phuket town -reissusta jäi sellainen olo, että siellä voisi käydä uudestaan ajan kanssa ja ilman omaa henkilökohtaista kuljettajaa.
Kävimme vielä eräänä iltana Central Festival -nimisessä kauppakeskuksessa, jossa oli upeita liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Parhaiten jäi mieleen 100 % silkkikaitaliina, jonka ostimme olohuoneen ruokapöydän päälle ja on upea sopien huoneen muuhun värimaailmaan. Harmittaa jälkikäteen, kun ei tullut ostettua vähän yli 20 euron kaitaliinoja useampia.
Paikallinen valuutta aiheuttaa sen, että siellä ollessa ymmärrys rahan arvoon sumenee, sillä 20 euroa oli paljon bahteina. Tämänhetkinen kurssi on: 1 euro= 39.670 (THB) Thaimaan bahtia, joten 20 euroa on 793,4 bahtia. Se tuntuu isolta rahalta vaikkei oikeasti ole.
Central Festivalin lähettyvillä oli muitakin tavarataloja, yksi Citymarket -tyyppinen, jossa oli lähes ilmaisia vaatteita. Taksinkuljettaja osaa viedä perille.
Matkalaukkuja ei kannata täyttää Suomessa vaan vasta Thaimaassa. Vaatteet ovat olleet yllättävän kestäviä.
Kaksi viikkoa olivat mukavat viikot Thaimaassa. Emme kuitenkaan hurahtaneet maahan, sillä olemme valinneet sen jälkeen matkat muualle.
Kuumuus maaliskuussa oli hirvittävä, hiukset ja vaatteet märkinä kosteudesta ja hiestä heti aamusta. Jos ei haluttanut mennä altaille tai rannalle uimaan, puolen päivän aikaan oli pakko hakeutua ilmastoituihin tiloihin. Yleensä menimme hierotuttamaan niskamme, hartiamme ja selkämme. Jalkahierontakin ulottui niskaan, hartioihin ja koko käsiin. Thai -naiset osaavat käyttää vartaloaan ja painovoimaa hyväksi hieroessaan isokokoisia skandinaaveja. Kävimme ainakin joka toinen päivä hieronnoissa. Hinta vaihteli 4-5 euroa tunnilta. Mennessä meille ojennettiin heti kylmät vesipullot ja lähtiessä samoin ja lisäksi vielä banaaneja.
Thaimaalainen ruoka maistui alussa, mutta aika pian siihen kyllästyi. Aterioiden hinnat olivat alkaen 2,5 euroa. Emme sairastuneet mahatautiin matkan aikana.
Parasta matkalla oli ensimmäinen meriretki.