Vuokra-auto Napolin parkkihalliin
09.05.2013 
Napolin ensikävijöinä arastelimme Napolin keskustan liikennettä ja päätimme parkkeerata vuokra-auton sataman parkkihalliin, joka on nimeltään Pargeggio Brin. Navigaattori löysi nimellä paikan. Sieltä nappasimme taksin ja pyysimme ajamaan Napolin arkeologiseen museoon. Hinta oli vajaa 9 euroa.
Jos onnistuu hankkimaan Napolin kartan etukäteen, voi parkkihallista helposti kävellä keskustaan ns. 4-kaistaista rantakatua pitkin.
Arkeologinen museo oli kiinni tiistaisin, joten menimme ko. museon nurkalla sijaitsevaan turisti-infokioskiin, jossa mies osasi hädin tuskin englantia. Saimme kartan keskeisistä, lähekkäin olevista turistikohteista, joita kahlasimme läpi. Reitin varrella oli oikein viihtyisä puistikko useine kahviloineen ja siellä vietimme Napolin parhaan hetken.
Kävelimme saamamme kartan avulla takaisin parkkihallille. Matka oli korkeintaan kaksi kilometriä.
Liikennekultuuri Napolissa.
Tullessamme Monopolista saapasmaan nilkan poikki Pompein ja Vesuviuksella käynnin jälkeen Napoliin. Peili jäi talon senään Jeesuksen aikaisilla kujilla paikallisen rallalarin tullessa vastaan. En edes ajanut jalkakäytävälle saati sitten kanttarille?
Napolissa kun liikennevaloihin pysähdyin soittivat torvea takana, että "turisti töppää"? Havaitsin, että vaikka valo on punainen mennään yli risteyksen jos ei ole risteävää liikennettä, tosin vähän hiljentäen vauhtia. Piti löytää pankki missä voisi matkashekin vaihtaa liruiksi, kaikki olivat kiinni vaikka mielestäni oli arkipäivä. Sitten huomasin liikennepoliisin eräässä risteyksessä ohjaamassa liikennettä. Päästessäni hänen kohdalleen pysäytin ja pyysin anteeksi kysyen missä voi vaihtaa rahaa. Hän pani liikenteen poikki joka suuntaan ja nosti pampullaan lippaansa. Alkoi kertomaan että kaikki pankit ovat kiinni kun heillä on kansallisuuspäivä. Sitten muisti että rautatieasemalla on infopiste ja sen yhteydessä pankki joka on sunnutainakin auki. Missä moinen asema on? Pari korttelin väliä takaisin ja vasemmalle siellä tulee vastaan puolen kilometrin päässä. Kiitin ja katsoin eteeni, molempiin suuntiin oli kääntymiskiellot kadulla niin kaus kuin näin. Täytyi kysyä että missä voin kääntyä takaisin? Tässä ja piirsi mailallaan ympyrän pyöräytin pikkubussin ymäri tosin jouduin välilä vähän peruuttamaan. Näkkyyvät kunnioittavan poliisia sielläkin autoilijat. Sitten menessäni eteenpäin paikallset ohittivat minut kyljet paukkuen molemilta puolin, kun ei se meidän "juhtamme" mikään raketti ollut. Siellä aseman seudulla ei ollut meille sopivaa pysäköintipaikkaa. Ajoin ennen risteystä puoli autoa jalkakäytävälle ja kaveri meni rahaa hakemaan.
Edessä oli valo-ohjattu risteys ja kolme kaistaa suuntaansa. Pankkia vahti pari konepistoolen ja luotiliiven varustautunutta poliisia. Pari huonojalkaista mummua oli yrittämässä kadun yli mutta eihän ne siellä pysähdy valoissa. Toinen poliiseista havaittuaan mummut nosti hanskan pystyyn ja puhalsi pelin pokki. Meni ja otti mummut kainaloihinsa taluttaen kadun yli, autoilijat painoi äänimerkeillään tahtia. Kukaan ei lähtenyt vaikka valot oli vihreänä, poliisi otti liikennevalopylväästä kiinni ja alkoi laskea "uno, duo" ja kun oli "reo" sanomassa lähti autot kuin formulakisoissa jättäen siniset savut jälkeensä.
Sitten äkkäsi minut ja lähti tulemaan kuskin puolelle luo, mutta havaittuaan suomenliput auton kulmissa kääntyi takaisin jalkakäytävälle. Kurkkasi kumminkin sisään ikkunasta tehden ristinmerkin hokien Jesus, Kristus Santta Maria kun näki meidän nuorimman matkustajan 1,5v "Marian". Rahaa saatuamme ajoimme Monte Cassinon luostarikaupunkiin leiriin.
Se onkin sitten juttu sinänsä.
