Ensikertalaisena Intiassa - älkää tehkö näin!
20.11.2012 
Tehtiin sillain hauskasti mummoni kanssa tuossa kerran, että päätettiin lähteä Intiaan ilman muuta ennakkosuunnitelmaa, kuin että mennään Dharamsalaan. "Kyllähän Delhistä taksilla ja bussilla pääsee!" Mummoni oli tätä ennen käynyt Intiassa pari kertaa, tosin ei omatoimisesti. Itsekään en ollut omatoimisesti matkannut oikeastaan missään, mutta luulin tietäväni siitä paljonkin. "Kyllä elämä kuljettaa ja kun pitää silmät auki huijareille niin ei ole hätää" , ajattelin..
Delhin lentokentällä todellisuus oli hyvin omituinen. Terminaalista ulos lähtiessämme emme päässeet enää aseistettujen vartijoiden ohi takaisin sisälle, eikä mitään järkevää infopistettä ollut missään. Edessämme avautui loputtomasti autoteitä, joilla vilisi busseja, henkilöautoja ja takseja. Yritimme saada huonoa englantia puhuville taksimiehille selvennettyä, että haluamme turisti-infoon. "Yes yes" oli vastaus joka ikiseltä, oli katse kuinka tyhjä tahansa. Bussit eivät ottaneet meitä kyytiin ollenkaan, kun emme osanneet sanoa intiaksi muuta kuin paikan, jonne olimme menossa (Dharamsala).
Yksi hiukan länsimaalaisen oloinen mies sitten keskusteli yhden kuskin kanssa ja sanoi, että tämä vaikuttaa luotettavalta. Hypätkää vaan kyytiin. Oltiin tässä vaiheessa valvottu vuorokausi, eikä aivot oikein pelanneet, oltiin väännetty tunti siellä terminaalin edessä jo..
Kuski vei meidät sitten paikkaan nimeltä "Tourist Information India" - oli aivan valtion leimalla varustettu ja "government approved", joten oltiin helpottuneita, vaikkei puitteet olleet kummoiset. Meille sanottiin että meitä palveleva heebo on tulossa pian. Odotettiin tunti, kaksi.. Sitten kun tyyppi tuli paikalle, se tarjosi meille teetä ja leipää ja vakuutti kaiken olevan nyt hyvin. Kohta katseltiin jo esitteitä Kashmirista (provinssista) ja mitä kaikkea.. "In India it is not safe to travel without a plan, no, no no no" se sanoi ja lupasi hoitaa meille kaikki bussit ja majoitukset valmiiksi, kunhan nimeäisimme paikat, joissa haluamme käydä. Sanoimme että haluamme vain Dharamsalaan, mutta se ei hänelle kelvannut, ei millään.
Tässä vaiheessa ois pitänyt tajuta, että tuo paikka missä oltiin, ei ollut turisti-info vaan ovelasti nimetty matkatoimisto.
Maksettiin sitten yli 2000 euroa paskistakin paskimmista bussikuljetuksista paskimpiin hostelleihin, jotka ois maksanut meiltä itsenäisesti maksettuna kärpäsenpaskan verran. Meidät ylipuhuttiin myös lähtemään sinne helvetin Kashmiriin 10 päiväksi. Oli tosiaan joulukuu - mikä tarkoitti, että valokuva-albumista näytetyt vihertävät kuvat eivät olleet ajankohtaisia. Kashmir oli kylmä ja karu paikka, ja matka sinne kesti 26 tuntia bussissa, jossa oli sisällä välillä muutama aste pakkastakin. Jos bussin muut kulkijat eivät olisi tuoneet meille vällyjä ja peitteitä, olisimme varmasti sairastuneet hyvin ikävästi. Mummoni on onneksi vasta eläköitynyt ja reipas nainen, mutta koville tämä juttu hänetkin laittoi.
Kashmirissa sitten yövyimme lauttahostellissa, jonka omistaja oli - kippaskappas - matkatoimistotyypin veli. Siksi se meidät väkisin sinne tahtoi. Ei ole asiakkaita siellä päin joulukuussa ja leipä on tienattava. Kaikki travellerit mitä siellä tavattiin, oli huijattu sinne samalla tavalla, ja monet olivat sairastuneet, sillä huoneissa oli öisin pakkasta, eikä kaikkiin huoneisiin saanut lämmitystä.
Siinä vaiheessa terve itsekkyys pelasti meidät, vaadittiin että halutaan lähteä heti kun voidaan. Poliittisten/uskonnollisten levottomuuksien vuoksi jouduttiin yöpymään kaksi yötä, jonka jälkeen lähdettiin Jammun kautta Dharamsalaan. Kun päästiin sinne McLeod Ganj -kylään minne oltiin koko ajan haluttukin, tirautettiin pikku itkut ja skipattiin kaikki loput kohteet. Rahaa meni hukkaan aivan törkeän paljon, matkatoimiston tyypit kun ei suostunut palauttamaan mitään - ehei, ne lähti vittu JAPANIIN niillä rahoilla ja meidän piti maksaa itse kaikki toiseen kertaan paitsi majoitus Dharamsalassa. Opittiinpahan ehkä jotain Intiassa matkustamisesta.