Intia, kaikki huijaa ja ihan koko ajan
Vieras 
07.04.2018 
Viisikymppinen suomalainen pariskunta once in a lifetimematkalla Delhi-Jaipur-Agra-Delhi. Meitä yritettiin huijata neljä kertaa jo saapumisaamuna matkalla lentokentältä keskustaan hotellille. Ensimmäinen huijari oli nuori kohtelias poika, joka halusi ostaa meille metroliput ja lupasi ilmaisen rikshakyydin metroasemalta hotellille. Sitten metrossa hän halusi, että poistuisimme jollain epämääräisellä väliasemalla. No emme poistuneet vaan jatkoimme rautatieaseman metroasemalle. Poika jäi pois ja näytti jotain.
Rautatieaseman metroaseman ulko-ovella hyökkäsi rikshakuskit kimppuun. Selittivät, että täällä ei saa liikkua ilman kulkupassia. Kun emme uskoneet niin ohjasivat meidät kysymään rautatieaseman vieressä olevilta "viranomaisilta". Nämä virkapukuiset "viranomaiset" vahvistivat, että juu kulkupassit pitää olla. Passit ovat ilmaiset, riksha heittää meidät 20 ruplalla hakemaan passit ja sitten samalla hinnalla hotellille. Sitten ajettiin rikshalla muutama kilometri johonkin tosi epämääräiselle sisäpihalle. Jostain ilmestyi muutama paikallinen selittämään jotain ja tässä vaiheessa meille riitti. Kysyimme aika tiukasti rikshakuskilta viekö hän meidät nyt heti hotellille vai menemmekö jollakin muulla. Rikshakuski alkoi nostelemaan laukkujamme pois, kiitimme häntä "todella paljon" ja vinkkasimme seuraavalle ohikulkevalle rikshalla. Kysyimme tältä rikshakuskilta pystyykö hän viemään meidät ihan suoraan hotellillemme ja näytimme vielä paikan GPS:ltä. Onnistui, mutta maksoi 300 rupiaa.
Seuraavana päivänä yritimme kävellä Delhin rautatieasemalle ostamaan junalippuja. Länsipuolella on joku neljä sisäänkäyntiä ja jokaikisellä meille viittoiltiin, että tästä ei saa kulkea vaan pitää mennä seuraavasta.
Sitten kimppuumme hyökkäsi kauluspaitamies, joka esitteli itsensä käyntikorttia näyttäen "rautatiejohtajaksi".
Hän selitti, että juhlapyhien takia junalippuja on tosi vaikea saada. Kannattaa mieluummin ottaa matkatoimiston kautta auto ja kuljettaja. Hän sanoi varmaan kymmenen kertaa, että asia ei hänelle kuulu hän on vain matkalla kotiin mutta saattoi kuitenkin meidät ihan matkatoimiston ovelle asti.
Otimme sitten Connaught placen lähellä olevasta matkatoimistosta auton, kuljettajan ja hotellipaketit viikoksi.
Paketti oli kallis 1200 euroa, auto vanha romu, hotellit huomattavasti vaatimattomammat kuin esitettäessä.
Silti olimme lopulta ihan tyytyväisiä, että otimme auton ja kuljettajan. Näimme suhtsujuvasti Delhin, Jaipurin ja Agran tärkeimmät nähtävyydet. Kuljettajamme vei meidät vähän kalliimpiin ravintoloihin, mutta ehkä juuri sen takia vältimme vatsataudit. Lopuksi kuljettaja tosin yritti kusettaa meiltä jotain extramaksua 300 euroa, mistä jäi vähän ikävä fiilis. Annoimme hänelle kuitenkin 6000 rupiaa tippiä, mihin hän sitten olikin tyytyväinen.
Matkan varrella oli monenmoista huijausyritystä. Esim. Jaipurissa kävimme apinatemppelissä. Siellä oli joku oppaantapainen heppu, joka myi meille pähkinöitä. Sitten hän näytti, miten pähkinöillä saa apinat kiipeilemään hartioilla ja pään päällä. Kymmenen apinaa kiipeili päällämme puolisen tuntia. Kun olimme lähdössä pois, "opas" pyysi 10000 rupiaa. Hän sanoi, että apinoilla on rabiesta ja ne voivat purra koska tahansa. Rabiesrokotus maksaa kymppitonnin. Tämän hän siis kertoi sen jälkeen, kun apinat olivat pomppineet päällämme puoli tuntia. Melko vihaisena annoimme hänelle parisataa. Noita oppaita on ihan joka paikassa. Tärkeimmillä nähtävyyksillä tulevat laumana selittämään "I am official government quide, totally free of charge". Kun kysyimme, miten opas voi olla ilmainen vastaus oli "Because you buy so expensive tickets".
No tämähän oli tietysti ihan puppua, vaikka liput nähtävyyksiin olivatkin 15-20 kertaa kalliimmat kuin paikallisilla. Kun ilmoitimme, että sattuipa hyvin kun meillä ei ole yhtään rahaa niin opas häipyi saman tien. Toki ymmärrämme, että "oppaat" koittavat vaan raapia elantoaan jostain, mutta me vanha pariskunta halusimme vain fiilistellä ihan rauhassa kahdestaan.
Viimeisenä päivänä käppäilimme pari tuntia Delhin keskustassa. Lukemattomat rikshakuskit ja katuneuvojat tulivat sanomaan, että ei siihen suuntaan saa kävellä/siinä suunnassa on kaikki suljettu/täällä on vaarallista kävellä/tms. Yritimme löytää postilaatikkoa korteille, mutta eipä onnistunut. "Neuvojat" neuvoivat kaikki eri suuntiin. Paras oli eräs kaveri, joka osoitti rikkinäistä kellarin ikkunaa. Tässä vaiheessa meitä enää nauratti intialaiset "neuvojat".
Tuskinpa tulee mentyä toista kertaa ihmeelliseen Intiaan. Mutta siltikin tuota yhtä kertaa on ihan hauska muistella. Suosittelemme ainakin meidän ikäisille vain valmismatkoja.
karmea palava kaatopaikka
Saastainen, meluinen, koirat huutaa yökaudet. Palavia saastanuotioita kaikkialla, ilma saastaista, rannat paskaisia ja täynnä hyökkäileviä koiria. Merivesi saastaista ja aallot vaaralliset, ei voi kunnolla uida. Känniset paikalliset äijät huutelevat perään, ahdistelevat rannalla. Ostosten teko rasittavaa paskamaista tinkimistä. Kävely hankalaa, katujen ylittäminen hankalaa . Idiootit tukkivat uudet kävelytiet roinalla ja mopoilla, roskat viskellään edelleen kaduille, koska roskikset hajoitetaan huvikseen. Perään rääkymistä edelleen ja puhutellaan venäjäksi, hyi saatana. Astmaatikot saa pahoja oireita saastanuotioiden jatkuvasta savusta. Koko ajan tyrkytetään jotakin, kerjäläiset kimpussa. Hyi hyi hyi hyi helvetti, ja tämä oli kokemusta pohjoisgoasta. Ja vielä kerran, rannat suurin pettymys, jätti aallot, samea vesi, ei pysty uimaan, kaupustelijat kimpussa, jatkuvaa häirintää, jatkuvaa kuvienottopyyntöjä, siis sua halutaan kuvata.
Miksi Goaan ?
On selvä, että Panajin etelä puolelle ei voi rantautua ollenkaan, koska kaikki jätteet virtaavat joen mukana etelään. Rantavahtikin osoittaa, että et tule !
Sitten pohjoisessa on taksimatkan - joskus linja-autonkin jälkeen rantaa, missä ei voi nauttia vedestä ! Jos on kyse miksatusta rannasta, niin on niin paljon roskaa ja touhua rannalla, että et turvallisesti tee mitään. Yksistään matkustaen paikat ovat mahdottomia. Kuka vartioi kun käyt jossakin ? EI.
Vähän ylempänä, mitkä rannat ovat tarkoitettu paikallisille, voit uida ! UIDA !
Jos kaipaa räätäleitä, miksi mennä rantakohteisiin ? Jos kaipaa mieshierojia, niin onhan niitä inhimillisempiäkin paikkoja.
Kaikki vouhotus ja matkustus Goalle on turhaa ja vaarallista. Bussikuljetus on myös onnessaan Mumbaihin. Bussi tulee milloin tulee ja seutu (keskusta) on pimeä. En ymmärrä ollenkaan rantalomaa, missä ei voi uida meressä ! On leijaa, skootteria, lautailijaa ja kalastajia.
Ammattitaidoton ja surkea laatuinen Aurinkomatkojen suosittelema räätäli NEW MIR ARTS
Ala-arvoista työtä ja palvelua. Välttäkää Aurinkomatkojen NEW MIR ARTS räätäliä Bagassa Goalla. Nijakas tyyppi puhuu suomea kun haluaa myydä ja yrittää myydä ihan kaikkea. Eivät pystyneet toteuttamaan heidään mallikirjastaan valittua aika yksinkertaista mallia, vaan säveltivät ihan omiaan, työn laatu oli aivan järkyttävä: huolittelu puuttui, helmasaumat paksut, ja kun hopeanauha oli loppunut kesken oli vedetty kultaista jne. Ns. ompelimo oli hiekan päällä, jossa kaikessa sekamelskassa ja liassa pyörivät kankaan palat ja kasikäyttöisillä ompelukoneilla neuloivat. Kaavoja ei ollut käytössä ilmestikään ja mikään sovitusaika tai aikataulu ei pitänyt ja lopputulos oli aivan jotain muuta ( mm. tunikasta tuli toppi jne). Mallikirjasta oli revitty sivut irit ompelijoille, minkäläistä touhua sellainen on jos ei ole kaavojakaan eikä pystytä toteuttamaan edes lähellekään mitä myyvät. Thaimaassa olen teettänyt monet vaatteet eikä ikinä ole eteen tullut tällaista.
Olen reklamoinut myös Aurinkomatkoille mutta haluan varoittaa myös muitakin Goan matkaajia. Ketkuräätäli myy suomen lipun alla myös matotja, seinävaatteita, koruja... VAROKAA ja VÄLLTÄKÄÄ!!!!
Pohjois-Goasta tuliaisena vatsatauti
Intia ja vatsataudit
Kävin kaverini kanssa kahden viikon Intian matkalla marras-joulukuun vaihteessa 2010. Matkalle valmistautuessa luimme kaiken malariasta ja vatsataudeista. Ostimme perille saavuttuamme hyttysmyrkkyä, joka oli tehokasta pitämään poissa ympärillä hyörivät hyttyset. Meillä oli runsaasti mukana käsidesiä ja maitohappobakteereja. Harkiten valitsimme siistimmän oloiset ravintolat yms. Muistuttelimme jatkuvasti toisiamme hygienian ylläpitämisestä.
Viikon oltuamme lomalla sain ripulin ja kuume alkoi kohota. Otin heti yhteyttä oppaiden suosittelemaan lääkäriin, joka tuli hotellille. Sain antibioottikuurin, joka ei tehonnut ollenkaan. Lääkäri tuli toisen kerran ja oli sitä mieltä, että minun tulisi lähteä mukaan sairaalaan tutkimuksiin, mitkä kestäisivät seuraavaan päivään. Kauhistuin ajatusta ja mietin, montako bakteeria saisin sairaalasta mukanani. Kieltäydyin lähtemästä ja sain uuden antibioottikuurin. Viimeinen viikko kului hotellihuoneessa. Olo oli kauhea ja vessassa kävin ripuloimassa vähintään 20 kertaa vuorokaudessa. Usean minuutin istuminen oli mahdotonta ja olin puolimakaavassa asennossa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa tuolin kannattelemana. Valtavasta määrästä ulostekertoja voi vain arvata, mitä tapahtui paksusuolen loppupäässä.
Epäonneksi sattui vielä Finnairin lentolakko ja paluumatka oli ajallisesti pidempi kuin menomatka. Paluumatka kotikaupunkiini kesti vuorokauden. Englantilaisen lentoyhtiön koneessa en ollut millään saada omaa penkkiriviä, vaikka niitä näytti olevan käytössä useilla terveillä matkustajilla. Sain kuitenkin henkilökunnalle kuuluvan penkin vihaisten silmäysten kera. Loppumatkasta yksi lentoemäntä valtasi puolet penkkirivistä, koska halusi nukahtaa. Sanat eivät riitä kertomaan paluumatkan tuntemuksista.
Pääsin hengissä kotikaupunkiini, mutta erittäin huonossa kunnossa jo tuossa vaiheessa. Menin suoraan keskussairaalan päivystykseen, jossa minulta otettiin ulostenäytteet ja verikokeet. Tulehdusarvot olivat 151, mutta jostain syystä ulostenäytteistä eivät saaneet positiivista tulosta minkään bakteerin osalta. Minut laitettiin tiputukseen ja sain ensimmäisen vuorokauden aikana 6 litraa nestettä suoneen ja suun kautta. Tosin suun kautta saadut nesteet ja ruuat tulivat niin nopeasti pois, että en ehtinyt vessaan. Pari vuorokautta olin tipassa ja neljä vuorokautta eristyksessä. Sain antibiootteja suun sekä tipan kautta koko tuon sairaalassa viettämäni ajan. Perhe sai käydä katsomassa, mutta ei koskea minuun ja suojanaamarit oli laitettava kasvoille. Lääkäri onnitteli minua jossain vaiheessa, että olin ollut järkevä, koska en ollut lähtenyt intialaiseen sairaalaan. Minua ei kuulema olisi otettu sairaalabakteerivaaran takia Suomessa osastolle, jos olisin piipahtanut intialaisen sairaalan osastolla. Pääsin sitten kotiin.
Sairastelu jatkui ja menin uuteen työpaikkaan vuoden alusta, joten ei auttanut jäädä heti sairaslomalle. Jo tammikuun 6. päivä jouduin taas palaamaan päivystykseen, jossa otettiin ulostenäytteet ja verikokeet. Tuolloin tulehdusarvot olivat ok ja ulostenäytteiden tuloksia ei vielä saanut samalla kertaa. Lääkäri kertoi, että liikkeellä on vatsatautia, jonka olen nyt saanut. Koska tulehdusarvotkaan eivät olleet koholla, niin hän kotiutti minut. Soitin seuraavalla viikolla tuloksista, jolloin kerrottiin minulla olevan Clostridium difficile eli antibioottiripuli. Eipä ihmekään, koska muutaman viikon sisällä sain viittä eri antibioottia. Sain taas uuden antibioottikuurin, joka jotenkin alkoi tehoamaan. Suoliston ja etenkin suoliston loppupään kuntoutumiseen kului aikaa puoli vuotta. Särkylääkkeitä söin jatkuvasti, koska istuminen oli tuskallista ja ilman lääkitystä mahdotonta. Eikä siinä vielä kaikki.
Nyt kymmenen kuukautta matkan alkamisen jälkeen alkoivat uudet tutkimukset syystä, että sainko vielä bakteerin aiheuttaman jälkitaudin esim. selkäranka- tai nivelreuman. Sairaslomalla olen tällä hetkellä ja en tiedä kuinka kauan. Ennen Intian matkaa olin täysin terve ihminen, joka ei edes sairastunut flunssaan, vaikka toiset ympärillä sairastivat.
Näiden kokemusten jälkeen en lähtisi Intiaan mistään hinnasta. Mielestäni vatsatauteja vähätellään ja ajatellaan niiden menevän ohi heti, kunhan vain syö antibioottikuurin. Sairastuttuani olen kuullut vastaavanlaisia tapauksia kuin tämä omani eli sairastelu on jatkunut vielä kuukausia Suomessa. Ajattelenkin niitä pieniä lapsia, jotka viedään maihin, joissa on heikko hygieniataso. Jos lapsi tai heikkokuntoinen vanhus sairastuu tällaiseen, niin voi olla, ettei hengissä selviä koetuksesta. Vielä tuosta hygieniatasosta sen verran, että olin tietoinen lähtiessä hygieniatason olevan alhainen. Jos ajatellaan arvoasteikolla 1-10, mitä se on, niin en antaisi arvosanaksi 2 enempää. Olen miettinyt omalta kohdalta, että mikähän tilanne olisi ollut, jos matka olisi kestänyt vielä muutaman päivän. Ainakaan omin jaloin en olisi lentokoneesta laskeutunut.
Vielä matkavakuutuksesta, jotka olivat kunnossa niin kuin aina matkalle lähtiessäni. En saanut korvausta menetetystä lomaviikosta, jonka sairastin hotellihuoneessa. Jos olisin olisin ollut intialaisessa sairaalassa, niin olisin saanut korvauksen. Ja vielä yksi asia, josta pahoitin mieleni. Toinen matkanjärjestäjän oppaista painosti minua lähtemään sairaalaan tutkimuksiin. Ja, kun en suostunut lähtemään, niin syyllisti pari päivää myöhemmin sanoen: ”Olisit nyt terve, jos olisit lähtenyt”. Voin vain todeta, että sairastuessaan lomamatkalla noin kaukana kotoa tuntee olevansa todella yksin ja puolustuskyvytön sairautensa kanssa.
Kerran sairastetun antibioottiripulin ansiosta en todennäköisesti kykene enää käyttämään turvallisesti antibiootteja, vaan saan niistä ripulin, joka on jälleen hoidettava antibiooteilla. Intiasta saamani bakteerin nimi ei selvinnyt missään vaiheessa, joten ei voi tietää seuraako siitä jälkitauteja.
Toivon, että tämän minun kokemani herättävän lukijat miettimään, kannattaako riskeerata terveyttään lähtemällä lomamatkalle hygieniatasoltaan erittäin alhaisiin maihin.
Huijari "jalokivikauppias" Saeed/Saiduddin
Ovelista ovelin ketku, kyse suuresta turistihuijauksesta eli kandee välttää......Pyöri ainakin Goalla, Anjunalla helmikuussa 2010 saattanut vaihtaa paikkaa.....mitään en toivo niin paljon kun että saisi maistaa omaa lääkettään.
Ei varmaan sit kannata luottaa mihinkään/keneenkään siellä...