Vetsijoen eräretki
07.07.2010 
Annodomino 1973 heinäkuussa kun loma iski päälle ajoin lankomiehen kanssa perjantain ja lauantain väli yönä Kuusamon kautta Helsingistä Inariin minillä. Mini rallatti Kainuun sorateillä varsinkin kesäyönä. Inarin leirialueelle teltta pystyyn ennen puolta päivää. Kenttäkeittiö ruokailun jälkeen unta kaaliin muutama tunti ja sitten iltavilposella Inarinjärven rantamia tutkien.
Suraavana ammuna leiri purkaen ja Utsjoki Kevo linjalle. Siellä Tenoa tutkien ja kalastusmahdollisuuksia kysellen. Oli kallista ja rannat kansoitettu joten miniin ja takaisin Kenespahtaan. Siellä eräs lapinmies lupasi että saamme jättää minin pihalle.
Rinkat selkään ja kairaan kohti Vetsijärveä. maps.google.fi/maps?f=q&...h&z=10
Yöllä oli viileämpi kävellä ja suunnistus tapahtui saksalaisten sota-aikaan tekemällä "topolla". Aika hyvin osuimme Vetsijärven eteläpäähän. Tuli helle jakso ja miljardit hyttyset, joten tarpeillaankin piti käydä tunturin laella. Siellä vahän tuuli niin pysysyi enimmät hyttyset poissa pakaroista. (palleista)
Latvapuroilla heittelimme ja hauki iski melkein joka kerta. Olivat niin nälkäisiä että nielaisivat kuvan syvälle. Kalikalla "kaliin" ja tongeilla kuva repäisten irti kiduksineen. Hauet ripustimme vaivaiskoivujen oksille luonnon kiertokulkuun.
Muutaman harrin saimme jotka paistoimme spriikeittimellä, ah mitä herkkua. Kolmantena päivänä huomasimme autiomajan järven itärannalla. Sinne oli pitkä matka kiertää järven ympäri, joten kyhäsimme risuista lautan joka kantoi rinkat ja kapeimmasta kohdasta uiden yli.
Autiotuvan vieraskirjaan oli kirjoitettu muutama päivä aiemmin, että "teräslintu" tulee heidät kohta hakemaan pois ym. Mukava oli laverilla nukkua pariyötä ja paistella kalaruokaa neljän seinän sisällä.
Reilun viikon kuluttua uskoimme että siinä helteessä lohikala ei käy meidän vieheisiimme ja taivalsimme polkua pitkin etelään taas yli yön. Amulla tulimme maantien laitaan ja teltta pystyyn. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen pysähtyi postiauto talon laatikolle. Kiireesti ylös ja kertomaan ettei kyyti jätä, teltta kasaan ja linja-autolla reilu 15 km oman kulkuneuvon luo.
Lapin mies kehui; etelänmiehet teki kunnon työn kun ottivat jänkhäkoiran Lapinjoista. Muuten kotimatkalla seurasimme paikkoja mihin olimme hauet ripustaneet. Kaikki olivat poissa, kyllä siellä luonnossa on kalansyöjiä.
Sitten Ivalon leirialueelle ja saunaan, joka teki hyvää.
