Nähtävyyksiä riittäisi vaikka kuukausiksi
Vieras 
23.09.2010 
Itse muutin Madridiin muutamia viikkoja sitten ja paljon matkustaneena voin kertoa että tämä miljoonakaupunki on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kaduilla kulkiessa voi aistia historian siipien havinan. Kuninkaanlinna 2000 huoneineen ja kauniine puutarhoineen, Euroopan yksi parhaista museoista ja tietenkin Real Madridin kotistadion ovat kaikki näkemisen ja kokemisen arvoisia.
Tunnelma kaduilla on rento ja lämpimän espanjalaishenkinen. Kauppoja löytyy esim. Sollista joka lähtöön ja metrolla pääset kulkemaan tässä suurkaupungissa kätevästi ja nopeasti paikasta toiseen.
Ruokapaikkoja on joka kadunkulmassa mutta ne eivät todellakaan ole näitä halppispikaruokaketjuja, tosin niitäkin löytää jos oikein etsii, mutta se mikä Madridissa on parasta taitaa olla juurikin kaikki ravintolat ja niiden ruoka sekä juoma. Lounasaikaan saatat saada joistakin ruokapaikoista kaiken 1 eurolla. Esimerkiksi los Miércoles nimisestä paikasta(lähellä Royal Palacea) saat isoista olut ja sangria tuopeista aina salaatteihin, viineihin,leipiin,jäätelöihin ym. asti kaiken 1 eurolla. Ja ruoka oli todella todella delicious!!
"Rauhallinen,viehättävä Benalmadena"
Maaliskuussa vietimme 4 vuorokautta keväisessä Benalmadenassa..Kanat ja kukot asustavat puistossa,jossa mm.kaktuksia ja lampi..Maisemia sai ihastella näköalahississä,,joka nousi korkealle vuoren huipulle...Välimeri vaihtuvine väreineen ja tuoksuineen hurmasi.Appelsiinipuut kukkivat ja tuoksu oli ihana.Mukavia pieniä kauppoja ja ravintoloita.Lyhyt matka Malagaan.Turistikausi ei ollut vielä alkanut,joten väkeä ei ollut liikaa. Rauhaa ja hiljaisuutta mm.talvisaikaan kaipaaville.
Toimintaa lapsille
Vietimme viikon kesäkuussa -10 Benalmadena Costassa. Kävimme Fuengirola Zoossa, joka on todella kiva paikka monen moisine eläimineen (tiikerit, apinat, krokotiilit ym.) Lapset tykkäsivät myös päivästä Aquatico mijas- vesipuistossa. Benalmadenassa on akvaario Sea Life, joka muistutti paljon kotoista Maretaariumiamme (Kotkassa), mutta on yllättävän iso paikka ja monipuolinen vesieläimineen. Ajelimme parina päivänä Mijaksen kylään vuoristoon, jossa oli paljon touhua kiipeileville pojille ja ihanaa hiljaisuutta äidille. Lapset olivat myös tosi innostuneita Colomaresin linnasta (Benalmadenassa), jossa oli heistä hauska kiipeillä. Näkemisen arvoinen kohde historiasta kiinnostuneille.
Pääsiäiskulkue
Näimme aivan sattumalta pääsiäisen alla Espanjan pikkukaduilla upean pääsiäiskulkueen. Vaivaa oli todella nähty puvustuksen suhteen ja tunnelma oli mahtava. Rummut pärisivät, torvet soittivat ja kulkue eteni hitaasti pitkin mutkaisia ja kapeita katuja. Mieleenpainuva kokemus! Pääsiäistä juhlitaan Espanjassa mahtavammin kuin Suomessa joten kannattaa olla pääsiäisen aikaan Espanjan kaduilla jos haluaa nähdä katolisen juhlan.
Park Güell - VARO VARKAITA
Park Güell ihmispaljoudessaan on varkaiden paratiisi. Oma lompakkoni lähti ihan mennessäni Barcelonan City Tourin bussiin. Varas oli vaalea, nuorehko (mutta jo reissussa rähjääntynyt) nainen. Jos huomaat yhden ihmisen useammin kuin kerran, hän todennäköisesti seuraa sinua. Se että laukkusi vetoketju on kiinni, EI AUTA! Älä tunge ensimmäisten joukossa bussiin, vaan odota niin kauan että ruuhkaa ei enää ole. Paikat menee, mutta menkööt - lompakko säilyy.
El Teide tulivuori
Vuokrasimme auton ja ajoimme serpentiiniteitä ylös niinpitkälle kuin autolla pääsimme.Näkymät olivat huikeita, mitä ylemmäs menimme sen karupaa oli mutta kaunista samalla. Pois tulimme tulivuoren toiselta puolelta.
Hyvin vaikuttava kokemus, kannattaa käydä katsomassa.
Oli Laivaristely kierretti 7 kanarian saarta
Oli tosi upea risteily Kristiina reginalla kiertää 7 kanrian saarta..siin suttui jokunen myrskykin.
Yllättävän miellyttävä Los Lavanderos-puisto
Puisto ei ole Puerto de la Cruzissa, mutta se on lähin kohde listalla. Sain tietoa kyseisestä puistosta erään toisen harrastukseni yhteydessä ja yllätyin siitä. Se sijaitsee El Sauzalissa, joka on noin 8 km koilliseen Puerto de la Cruzista. Kyseessä on vuoren rinteeseen rakennettu kasveista, kukista, kivistä, pienestä purosta ja muusta koostuva puisto, jossa on mukavia paikkoja rauhalliseen keskusteluun tai vain mitä mainioimman näkymän ihailuun.
Puiston sisäänkäynti vain on sellaisessa paikassa ettäsiitä ajaa ekalla kertaa ohi etenkin kun kohdalla ei ole parkkipaikkaa. Vastakkaiselta puolelta saattaa hyvällä onnella löytää paikan kahdelle autolle. Auto kannattaa jättää kylään puiston yläpuolelle.
Käydessäni puistossa siellä oli romantisia hetkiä viettäviä pareja ja paikka sopiikin mitä mainioimmin sellaiseen.
hotelli merinäköalalla
olin vaimoni kanssa fuengirolassa syyskuussa 2009 asuimme stella mariksessa hotelli oli siisti ja näköalat mahtavat 11:sta kerroksesta. lämmintä oli vielä ihan riittävästi noin 22 astatta joka päivä joskus vähän enemmänkin. menemme tänä syksynä uudestaan toivottavati on yhtä lämmintä. eka kerta oli tyttäremme suosituksesta hän on viettänyt siellä pari kuukautta lomaillen aikaisemmin ja kehoitti meitä menemään emmekä pettyneet
Teiden tulivuori
Kahdesti olemme käyneet Teidellä, toisen kerran bussilla ja toisen vuokra-autolla. Jos pilvet eivät peitä näkyvyyttä, on huimaa katsella kolmen kilometrin korkeudelta rannalle! Kuumaisema on nähty parilla silmäyksellä, ja jos ei kuiva aromaa kiehdo muuten, ei siihen aikaa juuri viitsi haaskata. Hienointa on matka Teiden huipunjuurelle; alaosassa on meidän mittakaavan mukaan kesäistä, vähän matkaa kun mennään ylös, alkaa voikukat kukkia ja puiden oksilla olla silmuja kuten keväällä. Vähän ylemmäs niin havumetsän jälkeen tulee ruskettunutta kasvillisuutta, aivan kuin syksy, ja ylhäällä voi olla lunta eli talvi. Ja sen havumetsän tuoksu...!
Matkakertomus - ESPANJAN KOLMEN VIINIALUEEN VIINIMATKA (Ribera del Duero - Rioja - Penedes)
ESPANJAN KOLMEN VIINIALUEEN VIINIMATKA (Ribera del Duero - Rioja - Penedes)
Matkan alkaessa Suomessa keli oli normaalin syksyinen eli vettä oli satanut noin kaksi viikkoa. Olin unohtanut, että aurinko oli vielä olemassa. Tai olinhan auringon nähnyt kuluneen kuukauden aikana sentään muutaman kerran tv:ssä.
Lentokentältä suuntasin kohti Madridin ”pilvenpiirtäjä” aluetta ja hotelliani Eurostars Toweria. Hotelli Eurostars Tower on moderni ja laadukas viiden tähden hotelli Madridin keskustassa. Palvelu pelasi hyvin ja modernista huoneestani oli hienot näkymät yli koko Madridin kaupungin.
Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Maittavan aamiaisen nautittuani matkasin luotijunalla Valladolidiin noin tunnin matkan. Juna-asema Madridin päässä on aivan hotellin vieressä. Tasaista ja nopeaa kyytiä. Näin junamatkailun tulisi pelata myös Helsinki-Kouvola reitillä!
Valladolidin kaupunkiin päästyäni majoituin ja tutustuin historiallisesta munkkiluostarista entisöityyn hotelli Palacio de Santa Anaan. Hotellin historia ulottuu aina 1700-luvulle saakka. Sisäpiha oli sitten luostari ajan saanut upean lasikaton ja vanha kaivo oli jätetty ikään kuin keskipisteeksi keskelle sisäpihaa. Tämä Pisuerga joen viereen entisöity Los Jerónimos-luostari sai ajan pysähtymään. Millaistahan elämä oli luostaritoiminnan aikana, mitähän tämä rakennus on nähnyt? Hiljentyminen luostarin ilmapiirissä toimi mainiona siltana siirtyä viinitilojen maailmaan. Seuraavaksi nimittäin oli vuorossa perehtyminen viinien maistamisen taitoon viinikurssin muodossa. Opettelimme tuoksuja ja taitoja, joilla saisin viineistä enemmän irti. Välillä ajatukseni harhailivat luostarin seiniä katsellessa, mutta kolmen tunnin jälkeen tunsin olevani valmis kohtaamaan viinien salat.
Lounaan jälkeen oli vielä aikaa tutustua Valladolidin viehättävään vanhaan kaupunkiin. Tuntuu, että kaupungit eroavat toisistaan täällä Espanjassa enemmän kuin Suomessa.
Myöhään iltapäivällä matkasin kohti Peñafielin idyllistä kylää ja Protosin viinitilaa. Peñafielin kylän ”tunnus” on vanha linna ylhäällä kukkulalla. Aivan ihania kapeita teitä, vanhuksia pelaamassa ja nauttimassa viiniä kylän sydämessä, joki virtaamassa kylän keskellä. Suosittelen vierailemaan kylässä ja ihastelemaan sen pysähtynyttä tunnelmaa ja katsomaan silmin kantamattomiin ulottuvia viiniköynnösviljelmiä.
Itse Protosin viinitila on yksi Ribera del Dueron arvostetuimmista. Ensimmäiset viininvalmistamiseen liittyvät palkinnot se on saanut jo Barcelonassa vuonna 1929. Se on sekoitus vanhaa ja uutta. Vanhat tilat ovat edelleen käytössä viinien varastoinnissa. Kontrastina vanhalle toimii moderni rakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa englantilainen arkkitehti Richard Rogers. Nimi Protos tulee kreikankielestä ja tarkoittaa ensimmäinen. Se näkyy monessa. Mm. kellarien ilmanvaihdossa on otettu käyttöön freoniton ja kompressiton kuivausjärjestelmä.
Viinitilaan tutustumisen jälkeen oli vuorossa viinien maistelu. Itselläni jäi mieleen Protos Gran Reserva vuodelta 2004, jonka täyteläisyys ja tanniinien tasapaino saa vertaistaan hakea.
Illallisen nautimme viinitilan uuden rakennuksen edustustilassa, josta avautui mahtava näkymä iltavalaistuun Peñafielin linnaan. Tuli mieleen, että ryhmämatkalla on etunsa; vastaavanlainen illallinen näillä näkymillä ja viinitilan tunnelmasta nauttien ei ole mahdollista tilojen yksityisen luonteen vuoksi.
Erinomaisen illallisen jälkeen(viineistä puhumattakaan) uni maittoi luostarin kiviseinien suojassa.
Aamulla lähdimme kohti Riojaa. Matkan varrella ensimmäinen vierailukohteemme oli Pesquera-ryhmään kuuluva viinitila nimeltään Condado de Haza, joka sijaitsee laadukkaista viineistään tunnetulla Ribera del Dueron viinialueella. Jo saapuminen tilalle oli kokemus. Kapea tie, ympärillä silmän kantamattomiin viiniköynnöksiä vääränään kypsien viinirypäleiden painosta. Ikään kuin olisi saapunut ”kotiin”. Täällä olin turvassa maailman välillä niin kiireiseltä rytmiltä.
Viinitilan omistaja selosti pitkät tarinat viinien viljelystä. Tällä tilalla asioita tehdään eri tavoin kuin muualla. Suuri osa rypäleistä (jopa 50%) jätetään keräämättä ja ne jäävät ”ruokkimaan” sinällään erittäin kuivaa maaperää. Isännän mukaan rypäleiden laatu paranee ja siten osaltaan vaikuttaa niistä tehtävän viinin laatuun ja makuun. En voi hänen väittää olevan väärässä, sillä sinänsä itselleni ennestään tuntemattoman tilan viinit olivat kerrassaan erinomaisia. Toki tyypillisiä Ribera del Dueron viinejä, mikä johtuu pitkälti maaperästä ja mikroilmastosta, joka on vallitsee alueella.
Lounaan nautimme yhdessä Espanjan parhaimmista ravintoloista Landa Palacessa, joka sijaitsee Burgosin viehättävän kaupungin välittömässä läheisyydessä. Nykyään Landa Palace on myös hotelli. Tarina kertoo, että aikoinaan ihmiset vaativat hotellin perustamista ravintolan yhteyteen, sillä he olivat liian täysinäisiä erinomaisen ruoan jälkeen matkaamaan koteihinsa. Lounaan nautittuani olin noiden ihmisten kanssa täysin samaa mieltä!
Burgos kaupunkina on mahtava. Kapeita kujia, tapas-ravintoloita, vanhoja rakennuksia ja pienen kaupungin rauhallista ilmapiiriä henkivä tunnelma. Tuntui, että tänne voisin jäädä asumaan pitemmäksikin aikaa. Aina välillä kadussa näkyi simpukkakuvio, joka muuten viestii tien johtavan pyhiinvaelluskaupunki Santiago de Compostelaan.
Matkan oli kuitenkin jatkuttava ja illalla saavuimme Haron kylään, Rioja viinin kehtoon., jossa majoittaudumme hotelli Los Agustinos:een. Hotellin historia on moninainen ja ulottuu aina 1300-luvulle saakka. Vuonna 1373 rakennus toimi luostarina ja sen jälkeen mm. sotilassairaalana ja vankilana. Tässä kylässä haikarat ovat vierailleet useasti… Ainakin päätellen kaikista haikaran pesistä, joita oli usean rakennuksen katoilla. Oli jotenkin turvallista majoittautua hotelliin, jota vartioi haikara. Illallinen hotellin upealla patiolla kruunasi koko tapahtumarikkaan päivän. Voin kertoa, että harvoin tulee nukuttua yhtä hyvin!
Hotellien aamiaiset eivät toisistaan paljoa poikkea, mutta nyt se jäi mieleen. Olisikohan syynä ollut se, että taas oli nälkä!? Vatsalaukku taitaa olla jo hieman tottunut liian hyvään ruokaan tämän matkan tiimoilta ja odottaa jatkuvasti uusia makuelämyksiä! Onneksi Suomessa on sitten aikaa ”paastoamiseen”.
C.V.N.E:n viinitila sijaitsee Harossa aivan hotellin läheisyydessä. Tämä tuttavallisesti Cuneksi kutsuttavaa viinitilaa voisi kutsua myös kuninkaalliseksi viinitilaksi, sillä se on toimittanut viinit useisiin kuninkaallisiin hääjuhliin. Lisäksi jokainen vuosi Espanjan kuningas saa oman osansa tilan loistavista viineistä. Kyllä viinit minullekin kelpasivat.
”Cunen” vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti viinimuseo Villa Luciaa. Kiinnostava opastettu tutustuminen museossa opetti minulle paljon uutta viineistä ja niiden valmistamisesta. Viinituoksupelin kanssa oli hauskaa arvailla tuoksuja. Tämä on todella käymisen arvoinen paikka, joka ainakin minut yllätti sen käytännönläheisyydellään ja kekseliäisyydellään. Harvoin museot ovat näin kiinnostavia.
Sitten oli vuorossa suuresti odottamani Marques de Riscalin viinitila Elciegossa. Marques de Riscal on tullut tunnetuksi viinien lisäksi Frank Gehryn suunnittelemasta modernista rakennuksestaan.
Tarina kertoo, että aluksi kuuluisa arkkitehti ei ollut kiinnostunut suunnittelemaan rakennusta. Hänen oli kuitenkin saatu houkuteltua vierailulle, jonka yhteydessä oli nautittu tilan vanhoja korvaamattoman arvokkaita viinejä. Yllättäen arkkitehdin mieli oli illan aikana muuttunut ja hän oli allekirjoittanut suunnittelusopimuksen. Tilalla on mahdollista nähdä kolmelta eri vuosisadalta peräisin olevia rakennuksia. Päärakennus, josta alun perin piti tulla toimistorakennus, on mahtava sen monimuotoisuudesta johtuen. Onneksi se suunnitelmien edetessä muutettiin hotelli ja ravintolakäyttöön. Jokainen huone on muuten erilainen. Saatan vain kuvitella paljonko ikkunat ovat maksaneet tähän rakennukseen, sillä itse en aikakaan nähnyt yhtään samanmuotoista ikkunaa. Rakennus on myös ensimmäinen johon herra Gehry on suunnitellut myös sisustuksen lamppuja ja jopa ruoka-astioita myöten. Lounaan nautimme päärakennuksen gourmet-ravintolassa, joka sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa.
Ravintolasta avautuu mahtavat näkymät kylän linnoitukseen sekä yli viiniköynnösmeren. Tämä Michelin tähdenkin saanut ravintola oli kerrassaan mainio. Erityisesti mieleeni jäi ”Rape con almejas” eli merikorttia simpukoiden kanssa. Viiniksi nautimme tilan viiniä Baron de Chirel Reserva 2003. Pakko sanoa, että olen joskus syönyt huonommankin lounaan.
Lounaan jälkeen olikin mainio hetki levätä hieman matkalla kohti Zaragozaa. Jotta matkaa voisi kutsua viinimatkan ohella myös ruokamatkaksi pitää syödä hyvin ja ainutlaatuisesti. Sen vuoksi illallinen olikin ravintola el Chalet:ssa, joka on yksi Zaragozan parhaimmista ravintoloista. Ravintolan kokkia on kuvattu mm. Norjan tv:hen. Ravintola on suhteellisen pieni, vanha asuintalo, joka henkii lämmintä tunnelmaa. Kokki kävi useasti jututtamassa meitä ja kyselemässä ruoasta. Oli ilo katsella, kuin hän loihti pöytämme vieressä suussa sulavan tartar-pihvin. Onneksi kokki on viihtynyt nykyisessä ravintolassaan parikymmentä vuotta, sillä ruoka-annokset olivat vertaansa vailla. Huomaa, ettei henkilö ole ”vain töissä” vaan antaumuksella ja ammattitaidolla antaa itsestään kaiken.
Aamulla matkamme jatkui Barcelonaan lähelle, Sant Sadurni d’Anoian kylään, Cavan kehtoon. Ensimmäisenä oli vuorossa Freixenetin kuohuviinitila. Tuntuikin hyvältä vaihteeksi maistella täyteläisten punaviinien jälkeen jotain hieman kevyempää. Freixenetin tilan varastoissa oli tuolloin n. 130 miljoona pulloa varastossa. Ei ihan heti pääse kuohuviinit loppumaan.
Lounaan nautimme ravintola Cal Blay:ssä, joka on kylän moderni kulinaarinen ravintola. Ei uskoisi, että pienessä kyläpahasessa voisi olla maailmanluokan ravintola. Menu oli tasapainoinen ja hyvin yhdistetty paikallisiin kuohuviineihin.
Lounaan jälkeisin ”hilpein” tunnelmin vierailimme seuraavaksi Cordorniun ihastuttavalla kuohuviinitilalla sen tuotteisiin tutustuen. Tila on todella iso ja hieno. Sen vierailukäynti on ammattimaisesti järjestetty junamatkoineen ja maisteluineen. Sääkin suosi meitä, sillä ulkolämpötila hipoi 30 astetta, joka oli poikkeuksellista lokakuun loppupuolella.
Illaksi siirryimme Barcelonaan, jossa yövyimme hotelli Gran Central Barcelonassa, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.
Seuraavana aamuna ja päivänä oli hyvää aikaa kierrellä kaupungissa, ihastella ihmisvilinää ja ostaa pakolliset tuliaiset lapsille. Illalla nautimme vielä viimeisen illallisen katsellen samalla kaupungin parasta flamenco-esitystä.
Samanlaisen matkan maaliskuussa 2010 järjestää Uniquetour.
Mikäli olet viinin ja hyvän ruoan ystävä ja haluat kokea ja nähdä paljon, on matka unelmien täyttymys!
Vastaava matka järjestetään maaliskuussa 2010.
Lue lisää: www.uniquetour.fi
Valokuvallisen version voi lukea:
Matkakertomus - Ainutlaatuinen Pohjois-Espanja (Bilbao-Santiago de Compostela)
Alla lyhyt kertomus Pohjois-Espanjan matkalta lokakuussa 2009.
Olin katsomassa hotelleja ja ravintoloita huhtikuussa 2010 järjestettävää kiertomatkaamme varten.
Pohjois-Espanjan rannikko Bilbaosta aina Santiago de Compostelaan on yksi hienoimmista kiertomatkoista, jonka olen tehnyt. Matkalle mahtui monenlaista nähtävää ja koettavaa. Se on eri maailma, jos aluetta verrataan muuhun Espanjaan. Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen upeat maisemat, vehreys sekä vuoriston ja meren harmonia. En myöskään koskaan ole Espanjassa syönyt yhtä paljon ja nautinnollisesti. nautinnollisia merenherkkuja löytyi joka lähtöön.
Vuosi 2010 on ns. "Pyhä vuosi". Jos "Pyhän Jaakobin" päivä (25.7) sattuu kyseisenä vuotena sunnuntaiksi, on kyseinen vuosi pyhä ja Santiago de Compostelan katedraalin erityinen ovi on auki koko vuoden pyhiinvaeltajia varten. Seuraavaan kerran tämä "pyhä vuosi" onkin vasta 2021.
Bilbao on modernin hienostunut kaupunki, jonka arkitehtoninen ylpeys on arkkitehti Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim museo. Samainen arkkitehti on muuten suunnitellut myös Riojan alueella sijaitsevat Marques de Riscal viinitilan "päärakennuksen".
Matka jatkui rannikkoa pitkin ja vierailimme perinteisellä anjovistehtaalla. Oli mielenkiintoista nähdä miten kaloista jalostetaan tuote säilykepurkkiin.
Anjovistehtaalta jatkoimme kohti idyllistä Santillana del Maria, jota kutsutaan Espanjan kauneimmaksi kyläksi. Vanhat kivirakennukset huokuvat historiaa vehreiden maisemien ympäröidessä kylää. Aika pysähtyy, mutta kyllä se lähti kävelemään saatuani eteeni simpukoita sekä herkullisen juustolautasen.
Myöhään iltapäivällä maisemien muuttuessa jo vuoristoiseksi tutustuimme maan kuulujen juustojen valmistukseen luolissa. Pelkästään Asturiaksen maakunnassa valmistetaan 43 eri juustolaatua. Juustoja on valmistuttu luolissa vuosisatoja.
Yövyimme Cangas de Onisin kylässä, joka sijaitsee ”Picos de Europa” vuoriston juurella. Hotelli on valittu maailman kymmenen parhaiten ympäristöönsä mukautuvan hotellin joukkoon.
Aamulla auringon noustessa lähdimme kohti Lagos de Covadongaa, vuoristojärviä ja uskomattoman upeita maisemia. Eläimet laidunsivat vapaina, vuoristopurot solisivat ja kirkon tornit kuulsivat pilviusvan takana. Aika pysähtyi jälleen kerran, kun ihailin luonnon uskomatonta kauneutta.
Kirkko matkalla Picos de Europa -vuoristolle
Luonnonpuistoon tutustumisen jälkeen suuntasimme kohti siiderimuseota, jossa tutustuimme siiderin valmistukseen. Asturiaksen maakunta on tunnettu perinteisellä menetelmällä tehdystä siideristään. Tarjoilija kaataa siiderin korkealta lasiin ja lasi tulee juoda kerralla. Sitä kylläkään ei kaadeta kerralla kuin muutama sentti . Siideri on kuivaa ja sameaa, kuitenkin erilaista kuin englantilainen ja ranskalainen siideri.
Kannattaa myös kokeilla ruokia, joiden valmistuksessa on käytetty siideriä.
Iltapäivällä matkasimme kohti Asturiaksen pääkaupunkia, Oviedoa. Oviedo on viehättävä pikkukaupunki lukuisine kävelykatuineen. Majoituimme "kuninkaalliseen" Hotel de la Reconquistaan, jossa muuten otetaan vuosittain virallinen kuva kuninkaallista ja jaetaan arvostetut "Price of Asturias"-palkinnot. Hotelli oli aivan upea ja erittäin hyvällä paikalla vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhan kaupungin kävelykaduista. Oviedo on ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki. Ja jos saa suositella ruokapaikkaa on se El Raitan, joka on viehättävästi vanhoilla tavaroilla sisustettu ravintola. Ravintolan seinällä riippuvista valokuvista päätellen myös monien kuuluisuuksien suosikki!
Aamulla lähdimme Luarcaan, rannikon ”valkoiseen kylään”. Viehättävässä kalastajakylän ilmapiirissä oli mukava nauttia kahvit ja katsella merta. Merellisen lounaan nautimme Parador de Ribadeossa katsellen kaunista rannikkoa. Ei tule heti mieleen, milloin olisin syönyt yhtä hyvän lounaan (ja yhtä paljon). Tarjolla oli monenlaista merenherkkua simpukoista eri kalojen (rape, merluza) kautta mustekalaan.
Lounaan jälkeen lähdimme katsomaan kuuluisia ”kivikatedraaleja”. Laskuveden aikaan on mahdollista kävellä hienolla hiekkarannalla ja nähdä kuinka meri on vuosisatojen saatossa muotoillut vaikuttavan luonnonihmeen. Kallionseinämissä pystyi näkemään pienen pieniä sinisimpukoita. Juuri täältä kerätään pienet sinisimpukat (mejillones), jotka istutetaan mm. Rias Baixas (=alasuistot) alueen simpukkaviljelmille.
Jatkoimme kohti Santiago de Compostelaa. Välillä pysähdyimme keskelle eucalyptus-metsää hengittämään ihanan tuoksuisista aromeista. Oli vaikuttavaa nähdä kuuluisia katedraali ensimmäisen kerran. tuntui, kuin koko matkan ajan olisi tätä hetkeä odottanut. Enpä ole ennen asunut yhtä hyvällä paikalla sijaitsevassa hotellissa kuin Parador de los Reyes Catolicos. Tämä jo 1400-luvun lopulla pyhiinvaeltajien sairaalana toiminut rakennus sijaitsee ainutlaatuisella paikalla, maailmankuulun katedraalin vieressä samalla aukiolla. Hotellin sisäpihoilta, joita minä laskin olevan ainakin neljä, näkee suoraan katedraalin kohoavat tornit. Vuonna 2010 (Pyhän vuoden kunniaksi) kuulema jokainen vierailija saa kartan selityksineen rakennuksesta, jonka avulla voi suunnistaa ja tutkia hotellin historiaa. Siinä riittääkin tutkimista, sillä hotelli on kuin museo tauluineen, kirkkosalineen ja huonekaluineen!
Kuva otettu los Reyes Catolicos-hotellin sisäpihalta kohti katedraalia
Aamulla matkasimme Cambadosin vanhaan kalastajakylään. Kalahallissa oli aamuituimaan kova kuhina. Kaloja ja äyriäisiä oli joka lähtöön.
Suuntasimme tämän jälkeen Martin Codaxin viinitilalle, jossa tutustuimme myyttisestä viinirypäleestä valmistetun valkoviinin Albariñon valmistukseen. Harvalta viinitilalta on merinäköala! Mielestäni Albariño-viini sopii hedelmällisyytenä vuoksi mainiosti merenherkkujen kanssa nautittavaksi. Kannattaa kokeilla, jos Albariña rypäleestä valmistettua viiniä ole koskaan aiemmin maistanut. Alkosta löytyy useampi vaihtoehto.
Viininmaistelun jälkeen matkasimme viereiseen kylään nimeltä O’Grove, josta lähdimme tutustumaan sinisimpukkaviljelmiin ja Rias Baixas-alueeseen. Kyseisellä alueella meri ja joki yhtyvät, jolloin veren suolapitoisuus sopii luonnostaan simpukoiden viljelylle. Tällä alueella on 2.500 "lauttaa", joissa simpukoita viljellään. Koko Galician maakunnassa niitä on 3.500. Laivalta on mukava katsella, kuinka vanhat kalastajat pienissä veneissään onkivat mustekaloja. Koskaan ennen eivät sinisimpukat ole maistuneet yhtä hyviltä, kuin laivassa vastapyydettyinä ja keitettyinä.
Vastapyydettyjä ja keitettyjä sinisimpukoita
Iltapäivällä tutustuimme vielä paremmin viehättävään Santiago de Compostelan kaupunkiin. Ihmisiä ympäri maailmaa vaellus-sauvojen kanssa, viehättäviä kahviloita ja kapeita katuja, vanhoja palatseja, upeita puistoja ja etenkin ns. courmet-katu, jossa merellisiä ravintoloita vieri vieressä. Santiagon tunnelta täytyy itse kokea.
Vastaava matka järjestetään huhtikuussa 2010.
Lisätietoa: www.uniquetour.fi
Valokuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...
Valokuvallisen version matkakertomuksesta voit katsoa:
Matkakertomus - Ainutlaatuinen matka Andalusian sydämeen (Malaga – Córdoba – Sevilla - Benalmádena)
Tein intensiivisen matkan Andalusiaan toukokuussa 2009, jossa näin paljon uusia paikkoja, mutta ennen kaikkea koin sellaisia elämyksiä ja aitoa espanjalaista tunnelmaa, joista monet unelmoivat Espanjassa ollessaan. Puhun itse espanjaa ja Andalusiakin on tullut tutuksi monen vuoden aikana, mutta silti opin paljon uutta ja mielenkiintoista tällä matkalla.
Matka alkoi Air Finlandin suoralla lennolla Helsingistä Malagaan. Saavuttuamme Malagaan lämmin (+28 astetta) ja aurinkoinen ilma toivotti meidät tervetulleeksi Espanjaan ja jatkoimme saman tien matkaa Córdobaan. Matka sujui ripeästi uudella moottoritiellä. Saavuimme illan suussa Córdobaan ja majoituimme kaupungin uusimpaan 5 * hotelliin aivan vanhan kaupungin tuntumaan. Hotelli oli korkeatasoinen, tyylikäs ja moderni ja palvelu pelasi hyvin. Ehdimme vielä illalliselle yhteen Córdoban suosituimmista tapasravintoloista, joka sijaitsi 5 min kävelymatkan päässä hotellilta, Casa Rubioon. Voi niitä suussa sulavia herkkuja, mieleeni jäivät etenkin friteeratut munakoisot hunajan kera, salmorejo keitto (paikallinen versio gaspachosta, mutta on samettisempaa ja paksumpaa ja päällä ilmakuivattua kinkkua ja pilkottua kananmunaa, tomaattia ja kurkkua) sekä marinoitu ja friteerattu kala ”mero”. Myös maakunnan oma viini Fino de Montilla maistui tapasien kera, se on Sherry-tyyppinen viini, mutta hieman kevyempi.
Makoisten unien jälkeen heräsin virkeänä ja innokkaana näkemään ja kokemaan aidon Córdoban tunnelmaa. Paikallinen opas kiersi kanssamme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja kertoi tarinoita tämän upean kaupungin monimuotoisesta historiasta. Vierailimme synagogassa sekä moskeijassa.
Maurien hallintokaudella Córdobaa pidettiin 900-luvulla Euroopan sivistyneimpänä kaupunkina. Kaupungissa oli silloin yli tuhat moskeijaa ja satoja arabialaisia kylpylöitä. Kaupungissa asustivat sovussa niin juutalaiset, muslimit kuin kristinuskoisetkin, oli runsaasti oppineita, lääkäreitä, filosofeja, mystikkoja ja runoilijoita.
Merkittävin kaupungin kulttuurihistoriallisista rakennuksista on maailmankuulu moskeija-katedraali La Mezquita. Moskeijaa rakennettiin yli 200 vuotta ja se valmistui vuonna 987. Kristityt hallitsijat rakennuttivat 1200-luvulla moskeijan keskiosaan kaksi kappelia, ja 1500-luvulla kohosi suuri kristittyjen katedraali keskelle moskeijaa. Moskeija-katedraalin pohjapinta-ala on niin suuri, että sinne mahtuisi kaksi täysimittaista jalkapallokenttää.
Toisaalta Córdoba on myös tunnettu erittäin viihtyisänä ja eloisana kaupunkina, joka sykkii espanjalaista elämäniloa ja traditioita, kuten Flamencoa ja härkätaisteluperinnettä.
Mezquita Córdobassa
Parin tunnin opastetun kaupunkikierroksen jälkeen meille jaettiin kaupungin kartat, joihin oli merkattuna patio-kilpailuun osallistuvat sisäpihat ja lähdimme tutkimaan kaupunkia itseksemme, opas oli jo kertonut aiemmin kauneimmiksi äänestetyt sisäpihat. Oli rentouttavaa ja jännittävääkin kävellä kapeilla mukulakivikujilla uppoutuen kaupungin henkeäsalpaavaan tunnelmaan ja ihailla vanhojen yksityisten talojen sisäpihojen värikirjoa, paikkoja joihin pääsee ainoastaan kerran vuodessa kahden viikon aikana toukokuussa. Sitä ei ikinä osaisi edes kuvitella mitä pitkät valkoiset talorivistöt pitävät sisällään, kadulta kun tätä loistoa ei näe ollenkaan. Osassa patioista oli historiallisia kaivoja, pesupaikkoja tai suihkulähteitä, patsaita sekä sävy sävyyn maalattuja kukkapurkkeja. Valkoisia seiniä koristivat värikkäät kukat ja joillakin patiolla oli jopa suuria sitruuna tai – appelsiinipuita.
Välillä pysähdyimme pieniin paikallisiin baareihin ja joimme viinilasillisen tai jääkylmän oluen ja maistelimme jonkin paikan erikoisuuden kuten ”tortilla de patatas”.
Lounaan söimme lähellä Guadalquivirin jokea ja Roomalaista siltaa, perinteisessä Bodegas Campos:issa. Ravintolassa tarjotaan aitoa espanjalaista ruokaa ja se on yksi Córdoban arvostetuimpia ravintoloita. Siellä ovat herkutelleet niin kuninkaalliset kuin muutkin maailmankuulut julkkikset. Ja niin mekin teimme, nautimme ravintolan erikoisherkuista, ilmapiiri oli rento ja kodikas ja palvelu erinomaista.
Hartaan ruokahetken jälkeen lähdimme lähellä olevaan arabikylpylään, jossa rentouduimme eri lämpöisissä altaissa ja hieronnassa. Kylpylä oli rakennettu vanhan hammanin kaltaiseksi ja tunnelma oli sen mukainen, rauhallista musiikkia, hämyinen ilmapiiri, ajattelin, voisiko siestasta nauttia tämän paremmin, tuskin.
Ennen illallista meillä oli vapaata aikaa ja lähdinkin shoppailemaan. Córdobassa tämä on helppoa, sillä kahden pääkadun varrella on lähes kaikki Espanjan tunnetuimmat vaateketjut ja muut merkkiliikkeet.
Illalliselle menimme kaupungin tunnetuimpaan ravintolaan, El Caballo Rojoon, joka sijaitsee aivan moskeijan vieressä. Mitä makuhermojen hemmottelua, ruokahan oli kuin espanjalaisissa häissä! Ja viinitkin oli tarkkaan mietitty ruokaan sopiviksi. Illallisen jälkeen meitä odotti kaupungin paras flamenco esitys, joka todella laittoi veren virtaamaan kehossa ja jopa hien otsalle, kerrassaan upea show! Flamenco ja etenkin kitaran soitto ovatkin Córdobassa maankuuluja!
Lauantai aamuna lähdimme kohti Sevillaa. Sevillassa majoituimme aivan keskustan sydämeen, yhteen Espanjan arvokkaimmista ja historiallisimmista hotelleista, hotelli Alfonso XIII. Hotelli rakennettiin maurilaisvaikutteita hyväillen ja se avattiin vuonna 1928 ollen samalla yksi Euroopan ylellisimmistä hotelleista. Tuntui kuin olisi yöpynyt museossa, tämä hotelli jäi kyllä ikimuistoiseksi!
Aamupäivän aikana teimme erilaisen ja hauskan kaupunkikiertoajelun hevoskyydillä, mukavaa kyytiä oli ja kuulokkeilla kuuli hyvin oppaan kertomukset eri nähtävyyksistä. Vierailimme ”Alcazares Reales”:ssa, joka on maurilaisten ajalta hyvin säilynyt palatsi, joka vuosisatojen saatteessa periytyi eri hallitsijoille ja jonka yläkerta toimii vielä tänäkin päivänä Espanjan kuningasperheen virallisena asuntona, kun he vierailevat Sevillassa. Mieleeni jäivät erityisesti upeat kaiverrukset seinissä ja katoissa sekä lukuisat patiot suihkulähteineen. Kävimme myös Katedraalissa, joka on Euroopan suurin goottilainen rakennelma ja sisältää Kolumbuksen haudan.
Lounasaikana teimmekin Sevillalle tyypillisen retken, tapas tour:in, joka sisälsi useiden tyypillisten eri tavernoiden erikoisuuksia ja saimme nauttia kaupungin omaperäistä ja rentoa ilmapiiriä.
Ennen iltaa kävelin vielä kaupungilla ja nautin ihmisvilinästä ja lämpimästä ilmasta.
Iltaohjelma vei meidät Sevillan ulkopuolelle aidolle maatilalle. 1800 hehtaarin tilalta löytyi niin oliivi- kuin korkki- ja tammipuita sekä välimeren metsää, sekä villisiat, - kauriit ja peltopyytkin viihtyivät sulassa sovussa tilan pääelinkeinon, eli härkäkasvattien seassa.
Ensimmäiseksi saimme kokea aitoa espanjalaista härkätaistelutunnelmaa tilan omalla härkätaisteluareenalla, mutta tässä leikkimielisessä ”capea” (pikku härkä) esityksessä ei härkää kuitenkaan koskaan tapeta. Jokainen rohkea pääsi myös itse kokeilemaan omia härkätaistelijan taitojaan ja nauru oli kyllä herkässä jokaisella, kun se ei ollutkaan niin helppo laji, miltä näytti.
Tämän jälkeen nautimme aperitiiveja samalla kuin kokki näytti meille, kuinka aito espanjalainen paella tehdään ja teimme pienryhmissä oman paellan, jotka sitten nautimme illallisen pääruokana. Saimme kokea vielä upean laulu- ja soittoesityksen, jonka sevillalaiset yliopisto-opiskelijat esittivät tyypillisissä asuissaan. Niin upeaa, että sai ihan kyyneleet silmiin.
Sunnuntai aamuna lähdimme takaisin kohti rannikkoa. Parin tunnin matkan päästä aurinko paahtoi ja sininen meri kimmelsi vuoret taustanaan. Turistit kävelivät rantakadulla shortseissa ja t-paidoissa, mutta me pääsimme silti maistamaan vielä pienen palan aitoa Espanjaa, ihanassa kalaravintolassa kukkulan rinteellä, mutta kuitenkin aivan meren äärellä. Suussa sulavia vastapyydettyjä merenherkkuja ja lempeä merituuli aaltojen loisketta kuunnellessa, tuntui kuin olisi ollut kauan pois Suomen viileästä keväästä. Niin monta kokemusta rikkaampana voin vain lämpimästi suositella aitoa Andalusiaa, se vie sydämen mennessään ja tuo sinut takaisin hymyssä suin.
Vastaavanlainen Uniquetourin matka järjestetään toukokuussa 2010.
Lisätietoa: www.uniquetour.fi
Valokuvallinen matkakertomus löytyy: a ainutlaatuisiamatkakertomuks...ogspot.com
Upea lomakohde
Kyllä vain - kymmenes kerta Lanzarotella (2-23.1.2010) ja saari antoi palkinnoksi upeat ilmat.
Täm vuonna siis oli lämmintä ja vähätuulista. Aurinkoa sai, kun vain jaksoi olla paahteessa ja
merivesi oli lämmintä.
Saari on siisti ja viime kerrastakin on taas paikkoja kohennettu ja korjaitu.
Hotelli Floresta - rauhallinen ja miellyttä sekä ystävällinen palvelu.
Löysimme hyviä ruokapaikkoja ja kahvi on niiiiiin hyvää.
Josko vielä ainakin kerran siellä pääsisi käymään!
Loro park
Puerto de la Cruz on aina yhtä hieno kokemus. Vihreä siisti kaupunki.
Useamman kerran käyneenä pitää kuitenkin aina käydä papukaijapuistossa.
Onhan siellä aina jotain katseltavaa, mitä ei ole ennen huomannut.
Loro parkissa hinta ja laatu kohtaavat toisensa.
Muutenkin mukava paikka viettää lomaa näin vanhempana henkilönä.
Helmikuun alussa jälleen samaan paikkaan matkalle.
Ties kuinka monennen kerran.