Gdanskin eläintarha
Vieras 
22.08.2013 
Vierailimme Gdanskin eläintarhassa elokuussa 2013. Millä tahansa junalla pääsi Gdanskin Glowny (päärautatie)-asemalta, koska ainakin kaikki paikallisjunat pysähtyivät Oliwan asemalla, josta matkaa eläintarhaan oli n. 2,5-3 km. Lippu oli helppo ostaa rautatieaseman asematunnelissa olevasta lipunmyyntikojusta. Lippu siis ostetaan kioskista ja leimataan laiturilla olevissa keltaisissa leimauslaitteissa. Junalippu ei kelpaa bussissa, mutta jos varaa tasarahan kolikoilla, niin bussilipun saa ostettua bussistakin. Raitiovaunulla nro 12 ainakin olisi päässyt myös Oliwan asemalle, mutta matka olisi kestänyt kauemmin. Raitiovaunulippuja saa ostettua myös aseman kioskeista, ja ne kelpaavat myös busseissa samalla leimaussysteemillä kuin junalla matkustaessakin.
Oliwan asemalta oli pieni kävelymatka aukiolle jossa oli bussi-ja raitiovaunupysäkkejä. Siitä olisi voinut nousta bussiin nro 179, jokam ainakin kulki eläintarhan posrtille, mutta menomatkan kävelimme. Reittiä joutui kysymään kerran matkan varrella, ja kävelymatka oli melko pitkä, joten pienten lasten kanssa ei kannata ajatellakaan. Asemalta voi ottaa myös taksin eläintarhaan.
Kävelyreitti oli kuitenkin kaunis, koska alue on kaunista metsäaluetta, jossa kasvaa kookkaita jalopuita. Matkan varrella olisi ollut myös Oliwan kaunis puistoalue, jossa on konserttitapahtumia ja katedraali,jossa on kuuluisat urut.
Eläintarha oli mukava , suosikkeina pingviinit ja apinat ja isot elefantit. Koska olimme kävelleet niin pitkän matkan jo eläintarhaan tullessa, kiersimme itse alueen minijunan kyydissä. Eläintarhan pääsymaksu oli suunnilleen 4,5 euroa ja minijuna aikuiselta 2,5 euroa, joten kalliiksi ei tullut. Takaisin Oliwan asemalle menimme portilta lähteneellä bussilla nro 179.
Paluumatkalla Gdanskiin päätimmekin jäädä pois Galleryia Baltickan kohdalla, aseman nimeä en muista, mutta ostoskeskus näkyi junan ikkunasta ja oli aivan vieressä. Kävelyä vain aseman tunnelin ali ja oli ovella. Tässä yli 200 liikkeen ostoskeskuksessa kuluikin sitten loppupäivä ja siellä myös ruokailimme.
Takaisin Hotellille Gdanskin keskustaan palasimme painavien kassien kanssa illalla ostoskeskuksen sulkeutuessa klo 20 jälkeen taksilla, joka maksoi 45 slotya eli n. 12 euroa.
Teetä ja silliä Gdanskissa
Olimme mieheni ja silloin 10-ja viisivuotiaiden lastemme kanssa Gdanskissa,olosuhteissa,jotka poikkesivat nykyi-
sistä paljonkin.Hotellimme oli aivan keskustassa,Neptunus-suihkulähteen tuntumassa.Turisteja ei juuri näkynyt,
suomalaisia en nähnyt yhtään.Hotellin ulkopuolella oli vanha täti myymässä hattaroita,jotka vastasivat kooltaan ostajan ikää.Tytär sai aina huomattavasti suuremman.
Ensimmäisenä iltana koin lievän hämmästyksen saadessani teen kanssa lautaselleni sillivoileivän;ei mitään O`Boyta tai Abbaa,vaan kunnon palan isosta sillistä.Raatihuoneen kellarissa kokeilimme Hollantilaista kahvia,käykääpä katsomassa,oli hyvää.
Taksinkuljettajat eivät ajaneet Puolan pelatessa jalkapalloa kansainvälisessä turnauksessa, ja kaikkien kotien avoimista ikkunoista kuuli selostuksen pelin vaiheista.Urheilijat olivat heti taksinkuljettajien huulilla heidän
kuultuaan,että tulemme Suomesta.
Dollari oli kovaa valuuttaa,ei oltu köyhiä eikä kipeitä.Ostosmahdollisuudet eivät olleet kovinkaan monipuoliset,
tarjontaa oli lähinnä kristallista,myös urheiluvälineitä tuli hankittua ja hunajaviiniä.
Sopotin Grand hotellissa kiinnitti huomiota,että kaikki tarjoilijat . tupakoivat.
Vanhan kaupungin rakennukset ovat kauniita,kannattaa kohottaa katseensa ylös aina välillä.Kirkkoja on paljon ja
puolalaiset hartaita katolisia,miehet kulkevat kukkakimppujen kanssa,vieden kukat-kirkkoon.
Tänä kesänä menemme verestämään vanhoja muistoja,silloin laivalla ankaran merenkäynnin vallitessa,nyt on
edessä 1,5h lento Pitkkalasta.Tavataan siellä!