Matkablogi: Vapaaehtoistyössä myös vapaa-aikaa - pikkuruinen Linosan saari hurmaa ekoturistin
Linosan saarella Italiassa suojellaan uhanalaisia merikilpikonnia. Napsun matkablogissa vieraillaan paikallisessa suojelukeskuksessa tutustumassa, mitä turistien tekemä vapaaehtoinen suojelutyö oikein tarkoittaa ja millainen Linosan saari on ekomatkaajan sekä myös tavallisen turistin näkökulmasta.
Linosan saari on pieni, kolmen tulivuoren muodostama saari Lampedusasta pohjoiseen, Tunisian ja Maltan välissä. Saari on niin pieni, että sen ajaa polkupyörälläkin ympäri reilussa tunnissa.
Linosan sataman ympärille on rakentunut saaren keskus, ihastuttavan siisti ja värikäs pikkukylä, jossa jokainen tuntee toisensa. Kirkkailla väreillä maalattujen talojen keskellä kävellessä tulee olo kuin olisi elokuvalavasteissa.
Elokuva Linosan keskustasta tulee muutenkin mieleen. Kylässä on vain pari ruokakauppaa, yksi matkamuistomyymälä ja muutama ravintola. Mutta sillä pärjää. Rahaakaan ei turhaan kulu!
Kaikki tervehtivät toisiaan ja meidän tapauksessamme koko saari tuntui tietävän kaksi suomalaista naista ja miksi he ovat saarella. Paikalliset haluavat ystävällisesti tutustua ja kysellä kuulumisia, vaikka eivät osaisikaan englantia -tai sinä vastaavasti italiaa.
Kesäkuussa vain vähän turisteja – italialaiset turistit saapuvat elokuussa
Suomalaisille on helppo suositella vierailua Linosalla kesäkuussa, koska tuolloin saarella on todella vähän turisteja ja se pääsee mukavasti oikeuksiinsa. Suuri osa turisteista (pääasiassa italialaisia mantereelta) tulee Linosalle elokuussa, jolloin pieni saari voi olla jopa ruuhkainen.
Linosa ei ole vielä täysin ottanut turismia haltuun (esimerkiksi hotelleja saarella ei ole ja virallisia b&b-paikkojakin vain yksi – juuri valmistunut, supersiisti Casa di Alberto), mutta siinä piilee myös saaren valtava charmi. Se tuntuu kaiken puolin aidolta.
Niinpä ainakin yksin matkaava, italiaa osaamaton turisti joutuu todelliseen seikkailuun!
Kristallinkirkkaat vedet kutsuvat snorklaamaan
Vapaa-ajan aktiviteeteista Linosalla keskeisimpiä ovat uinti ja snorklaus. Kristallikirkkaat vedet ympäröivät saarta ja veneellä tuulenvire helpottaa hieman auringon polttavaa kuumuutta.
Saarella on mahdollista löytää ihastuttavia ja käsittämättömän rauhallisia poukamia uimiseen. Rannat ovat tulivuorista purkautuneen laavan vuoksi kivikkoisia ja niille pääsy on usein pienen kapuamisen takana. Pienten lasten kanssa matkustamiseen Linosa ei siksi ole helpoin vaihtoehto.
Kalliorannoilla voi tutkailla matalassa vedessä hääriviä otuksia, sillä jo pikkuruisessa lätäkössä voi nähdä useita eri lajeja rapuja ja pikkukaloja. Saaren ainoa erityisesti varottava otus on punajuovainen, parikymmensenttinen monisukainen ”tulimato” (Hermodice carunculata), jonka ihossa olevat, ohuet piikit sisältävät hermomyrkkyä. Ihmisen ihon lävistäessään myrkky aiheuttaa useita tunteja kestävää kipua ja tunnottomuutta.
Saaren pohjoisosassa sijaitsee luonnon muovaama uima-allas, jollaiseksi se on myös paikallisella kielellä nimetty (”piscina”). Allas on muodostunut laavakivestä ja se on noin yhdeksän metriä syvä, mutta vesi on niin kirkasta että pinnalta näkee pohjaan saakka.
Reunalta on helppo hypätä uimaan, mutta kuten koko saarella, myös täällä kaikki on kiveä ja kalliota, joten teräviä reunoja on varottava.
Delfiinejä ja bioluminisoivaa planktonia
Linosan ympärillä elää useita delfiinilajeja, joita voi nähdä esimerkiksi veneen kyydistä. Myös Hydrospheran suojelukeskus järjestää vapaaehtoisilleen delfiiniretkiä avomerelle, mutta eläinten näkeminen ei tietenkään ole taattua. Esimerkiksi me emme retkellämme nähneet yhtään delfiiniä, sillä aallot olivat kyseisenä päivänä Linosan lähellä korkeat, minkä vuoksi delfiinit olivat siirtyneet rauhallisemmille seuduille. Koimme kuitenkin jännittävän (ja takamuksessa tuntuvan) merellisen veneretken Hydrospheran vauhdikkaan kumiveneen pomppiessa aallokossa.
Matkapahoinvoinnista kärsivien kannattaa siis ottaa lääkkeet mukaansa!
Toinen kiinnostava luonnonilmiö on myös nähtävissä Linosan merialueilla: taianomainen bioluminisenssi. Bioluminisenssi on esimerkiksi tulikärpäsillä ja syvänmerenkaloilla tavattava ilmiö, jonka myötä eläin voi tuottaa itse valoa.
Mutta myös plankton voi tuottaa valoa.
Linosan pohjoisosassa sijaitseva Mannarazzan vanha satama on hyvä paikka tämän ilmiön näkemiseen. Mutta tämä vaatii hieman rohkeutta: ilmiö ymmärrettävästi on nähtävissä vain yöllä, mikä tarkoittaa pilkkopimeään meriveteen laskeutumista. Tai vastaavasti hurjapäisyyttä hypätä laiturilta suoraan pimeyteen!
Jos olet nähnyt kuvia bioluminisoivasta planktonista vaikkapa Malediiveiltä, Linosalla ilmiö ei näy yhtä voimakkaana. Saimme Marian kanssa muutaman paikallisen nuorukaisen toimimaan ”koekaniineina” ja hyppäämään puolestamme veteen, mutta ylhäältä laiturilta ilmiötä ei kunnolla erottanut – oli siis pakko uskaltautua itse!
Pilkkopimeässä meressä ympärillä hehkuivat vihertävää valoa pienet tähdet ja jokaisella käden liikkeellä veteen syttyi uusia, hennosti loistavia tähtiä. Kokemus oli taianomainen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen!
Meren rannalta ylös tulivuorille
Linosa on syntynyt kolmen tulivuoren purkauksesta. Monte Vulcano on niistä korkein – 195 metriä, Monte Rosso 186 metriä ja saaren ”kilpikonnarannan” eli Pozzolanan vieressä nouseva Monte Nero 107 metriä.
Monte Neron huipulla sijaitsevan krateerin reunalle on helppo kiivetä ja sieltä on upea näköala alas kylään sekä merelle etenkin auringonlaskun aikaan. Romantikoille vuoren huippu on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, missä voi esimerkiksi katsella auringonlaskua rakkaansa kyljessä.
Aperitiivit kuuluvat erottamattomana osana italialaiseen iltaan ennen päivällistä. Mekin kiipesimme eräänä iltana suojeluporukkamme ja muutaman kyläläisen kanssa Monte Nerolle, ja joimme aperitiivilasilliset siellä muovimukeista auringon laskiessa. Ah niin kaunista!
Menomatkasta Linosalle kerroimme ensimmäisessä blogipostauksessa.
Tunnelmia suojelukeskuksen toiminnasta ja ekomatkailun mahdollisuuksista löydät puolestaan tästä postauksesta.
Jos vapaaehtoistyö kilpikonnien parissa alkoi kiinnostaa, mahdollisuudesta matkata Linosalle voit kysellä Ekomatkaajilta >
Teksti ja kuvat: Päivi Laajalahti, Linosa