Maksoi enemmän kuin koko Alaskan osavaltio - ja muita totuuksia New Yorkin Central Parkista

Central Park on tuttu kohde New Yorkin kävijöille.

Kesäisin legendaarinen puisto tarjoaa rentoutumispaikan niin piknikin ystäville kuin pyöräilijöillekin, ja talvisin se tarjoaa luisteluradan, pulkkamäkiä ja ihastuttavan kävelyreitin kirpeää talvimaisemaa kaipaaville. 42 miljoonaa ihmistä vierailee Central Parkissa vuosittain, mutta se on muutakin kuin vain rentouttava keidas kiireisen miljoonakaupungin keskellä.

Puiston suunnitelleet Frederick Law Olmstead ja Calvert Vaux voittivat kilpailun, johon osallistui 32 suunnittelijaa vuonna 1858. Suunnittelukilpailun annetut rajat olivat tiukat: puistossa piti olla luistinrata, neljä poikkikatua, näköalatorni, paraatikenttä, suihkulähde sekä paikka näyttelyille tai konserteille. Central Parkissa on nämä kaikki.

Enemmän kuin tarjota virkistyspaikka kaupunkilaisille, oli perimmäisenä tarkoituksena nostaa lähialueen kiinteistöjen arvoa. Kiinteistön ja alueen ostaminen maksoi tuolloin 7,4 miljoonaa dollaria - eli 600 000 dollaria enemmän kuin Yhdysvallat maksoi Venäjälle vuonna 1867 Alaskasta.

Central Park on pinta-alaltaan suurempi kuin Monaco ja sen alueelta löytyy yli 9000 penkkiä. Puiston 1600 valopylvästä on numeroitu helpottamaan navigointia jättimäisessä puistossa. Nelinumeroisen luvun kaksi ensimmäistä numeroa kertovat lähimmän poikittaiskadun ja kahdesta viimeisestä ilmenee, oletko länsi- vai itäpuolella puistoa. (Lännen puolella parillinen, itäpuolella pariton luku.)

Central Parkin vuosittaiset ylläpitokustannukset nousevat lähes 60 miljoonaan dollariin (noin 57,5 miljoonaan euroon).

Sheep Meadow'lla on oikeasti ollut aikoinaan lampaita, nimensä mukaisesti. Suunnittelija Olmstead vaati, estetiikan vuoksi, että lampaat käyskentelivät niityllä kahdesti päivässä. Ne loivat hienon kontrastin valkoisine villoineen vihreän nurmen keskelle. Samoin Olmstead paheksui suuresti lasten puistossa oloa - hänen mukaansa nurmelle ei ollut lapsilla mitään asiaa. Nykyisin puistoon rakennetut lasten leikkikentät olisivat siis tuskin olleet arkkitehdin mieleen.

Puistoon liittyy monta uskomusta ja legendaa. Romanttisimmaksi kohdaksi usein nimetyn Bow Bridgen perustassa on uskottu olleen kanuunankuulia. Kaikki oppaat aina vuoteen 1974 saakka kertoivat tämän olevan totta, kunnes sillan remontti osoitti että mitään tällaista ei löytynyt perustuksista.

Central Parkin tiet on suunniteltu kaareviksi, jotta niillä ei voinut entisaikaan pitää kilpa-ajoja hevoskärryillä. Nykyisin pyöräilijät valtaavat tiet ja aiheuttavat onnettomuuksia ajaessaan teillä kilpaa - kaikkea ei voitu 1900-luvun alussakaan ennakoida.

Lähde: Travel and Leisure ja USA Today, Kuvat: Dreamstime