| Kommentti: |
Lomat paloivat tnä vuonna työpaikan vaihdon myötä, joten tänä vuonna ei ehditä nauttimaan etelän auringosta. Pari päivää Tallink Spa:ssa sai tällä kertaa riittää etelän lomaksi. Tallink Spa:n huone otettiin booking.comin kautta tietty niin, että pääsy SPA-alueelle kuuluu hintaan. On ihan turha marista Booking.comin sivuilla, ettei pääsy allasosastolle kuulu hintaan, jos itse varaa sen halvemman version, jossa näin ei ole. Tallinkin pisteillä (joita minulla on aika reilusti) ei voinut varata reittimatkaa meno-paluuna, mikä jonkin verran ärsytti. Mutta konstit on monet: varasin menomatkan erikseen ja maksoin sen rahalla ja paluumatkan erikseen ja maksoin sen pisteillä. Olen tehnyt näin ennenkin. Pisteillä maksaessa ei ollut kaikkia laivavaihtoehtoja valittavana ja sekin vähän ärsytti. Mutta hei, sain kuitenkin laivamatkat kahdelle aikuiselle ja yhdelle 11-vuotiaalle Tallinnaan ja takaisin 115+12 eurolla ja tuossa siis jo menomatkalle aamiaiset kaikille. Kahdesta yöstä Tallink Spa:ssa maksoin 220 euroa ja siihen siis kuului aamiaiset ja se pääsy SPA-alueelle. Varsin kohtuullinen hinta, kun näin myöhään varaa. Aurinkoinen, kuuma keli kuului hintaan! Söimme vanhaan tapaan Pepper Sackissa, mutta ihan kuin olisi vähän sapuska huonontunut? No, väkeähän Tallinnassa oli ihan järkyttävät määrät, joten ymmärtäähän sen ettei liukuhihnalta saa gourmeeta. Maiasmokin leivokset sen sijaan olivat aivan yhtä ihania ja edullisia kuin ennenkin. Niitä piti käydä mussuttamassa parinakin päivänä, vaikka jonot olivat aivan hirveät. Kyllä huomaa, että Ryanair on aloittanut lennot Milanosta Tallinnaan: italialaisia oli aivan tolkuttomasti! Suurimman osan ajasta köllöttelimme Tallink Span altailla ja saunoissa, mutta olihan se vanhassa kaupungissakin käytyä. Toomas-junaan ei ollut mitään saumaa, järjettömät jonot! Kiipesimme Nassikan kanssa Kiek in de Kökiin ja totesimme, että kun on yhden tornin nähnyt, on nähnyt ne kaikki. Ja me olemme nähneet ne kaikki mihin sisälle pääsee. Amarillossa yritin saada kovasti tykkäämäni mansikkamargaritan, mutta palvelu on nii-iin luokatonta, että puolen tunnin ja kolmen tarjoilijan jälkeen totesin, että nyt riittää. Onnekseni Tallink Span aulabaarista sai vielä paremmat mansikkamargaritat. Niin herkullisen näköisetkin, että ruotsalaistytöt tulivat kysymään mitä rouvan lasista löytyy ja tilasivat samanlaiset. Ihanat pari päivää. Kotimatka taas oli toinen ohjelmanumero: terminaalissa ohjelman järjesti humalainen (lue sammunut) suomalaisrouva, jota raahattiin virolaisvoimin terminaaliin ja pyörätuolilla laivaan. Merellä vielä pysähdyttiin pelastusoperaatioon, kun edellä matkaavasta Baltic Princesistä oli joku Reino Rohkea pudonnut/hypännyt mereen. Ehkä sen terminaalin lattialla housut kintuissa makaavan sammuneen rouvan elämäänsä kyllästynyt aviomies? |
