Pietari

Päiväni Konnogvardeyskiy Bulvarilla

Pietari on täynnä nähtävyyksiä joita ihaillessaan vikkeläjalkainenkin vierailija ehtii kuluttamaan päivän jos toisenkin. Talvipalatsista Fabergen museoon, Pietari on täynnä kohteita joita kelpaa ihailla päiväkausia. Omanlaisensa ihme löytyy keskustan alueelta, vain kivenheiton päästä Nevan penkereeltä, ja se on Konnogvardeyskiy Bul'var, puistokatu jolla on pituutta vain hieman yli puoli kilometriä, mutta jonka ääreen mahtuu uskomaton määrä nähtävää ja koettavaa. Tulin taksilla Iisakinkirkon ja Aleksanterin puiston kulmalle voidakseni käydä vilkaisemassa puiston suihkulähdettä, ja samalla kun ihailen suihkulähdettä ja puiston monimuotoisuutta, panen myös merkille ihmisten määrän avarassa puistossa. Selvästikin kaunis kevätsää on houkutellut paikalle muitakin matkailijoita. Puistossa voisi viettää pidemmänkin tovin, istuskella penkillä eväitä syöden, mutta Bul’varin salat odottivat ja pian minun oli pakko jatkaa matkaa, jos aikoisin ehtiä näkemään kaiken mitä tuo pieni kadunpätk...  Lisää...

Pietari on täynnä nähtävyyksiä joita ihaillessaan vikkeläjalkainenkin vierailija ehtii kuluttamaan päivän jos toisenkin. Talvipalatsista Fabergen museoon, Pietari on täynnä kohteita joita kelpaa ihailla päiväkausia. Omanlaisensa ihme löytyy keskustan alueelta, vain kivenheiton päästä Nevan penkereeltä, ja se on Konnogvardeyskiy Bul'var, puistokatu jolla on pituutta vain hieman yli puoli kilometriä, mutta jonka ääreen mahtuu uskomaton määrä nähtävää ja koettavaa. Tulin taksilla Iisakinkirkon ja Aleksanterin puiston kulmalle voidakseni käydä vilkaisemassa puiston suihkulähdettä, ja samalla kun ihailen suihkulähdettä ja puiston monimuotoisuutta, panen myös merkille ihmisten määrän avarassa puistossa. Selvästikin kaunis kevätsää on houkutellut paikalle muitakin matkailijoita. Puistossa voisi viettää pidemmänkin tovin, istuskella penkillä eväitä syöden, mutta Bul’varin salat odottivat ja pian minun oli pakko jatkaa matkaa, jos aikoisin ehtiä näkemään kaiken mitä tuo pieni kadunpätkä pitää sisällään. Bul’varille astuessani ensimmäisenä vasemmalla on Maneesin keskusnäyttelyhalli. Alunperin 1800-luvun alussa hevosrykmentin tarpeisiin rakennettu Maneesi on jo ulkoa tarpeeksi kaunis viedäkseen useamman minuutin aikaani. Sisäänkäynnin portaita reunustavat Castorin ja Polluxin patsaat, sisäänkäynnin korkeat pylväät, koko rakennus huokuu klassista Roomalaista tyyliä, ja on kaikin tavoin vaikuttava näky. Nykyisin tosin Maneesi on Pietarin suurin näyttelytila, ja toivon todellakin että ehtisin tutustua koko näyttelyyn, mutta päivälle asettamani aikataulu sallii minulle vain hieman vajaan tunnin pyrähdyksen jonka aikana ehdin näkemään lukuisia mieleenpainuvia modernin taiteen installaatioita. Vähän matkaa Bul’varia eteenpäin ja toisella puolen katua silmiini osuu rakennus, jonka uusrenesanssinen rakennustyyli on niin kaukana Maneesin klassisesta ulkoasusta, että minun on vaikea uskoa niiden kuuluvan samalle kadulle. Kyseessä on prinssi Kochubeyn palatsi, joka rakennettiin vain muutama vuosikymmen Maneesin jälkeen, mutta jonka omistaja oli ilmiselvästi ihastunut siihen aikaan muotiin nousseeseen uusrenesanssiin. Mutta jos olen rehellinen, juuri nyt minua houkuttelee aivan toinen rakennus ja se mitä sen syövereissä tarjoillaan. Sillä vain muutama askel lisää ja saavun Stroganoff Steak Housen edustalle. Ja tämän takia söin vain kevyen aamiaisen. Stroganoff Steak House on rakennuksessa, joka aiemmin toimitti virkaa Maneesin hevosrykmentin parakkina, joten aivan pienestä ravintolasta ei ole kyse. Itse asiassa Stroganoff Steak House on ylivoimaisesti Pietarin suurin pihviravintola, ja yksi koko Euroopan suurimpia. Ja niin paljon kuin haluankin ihailla entisen parakin arkkitehtuuria, juuri nyt minun mielenkiintoni on vienyt ravintolan näkyjen sijaan sen tuoksut. Saan helposti istumapaikan ravintolan salin puolelta, ja ruokaa odotellessa tajuan osuneeni paikalle kesken jonkinlaisen esityksen. Huolimatta pienestä kielimuurista minun ja tarjoilijan välillä, ymmärrän kuitenkin, että ravintolassa on joka sunnuntai Venäjän kansanmusiikkia ja -tanssia esittelevä show. Myönnän auliisti, että harvoin olen tuntenut itseni niin turistiksi kuin syödessäni perinteistä venäläistä muonaa samalla kun vain muutaman metrin päässä tanssitaan kansantansseja ja musiikin päälle huonoa englantia puhuva MC kertoo tanssin kulttuurihistoriallista merkitystä. Lievänä kuriositeettina pihviravintolasta täytyy myös mainita, että perinteisen ja modernin venäläisen ruuan lisäksi ravintola tarjoaa melko laajan valikoiman amerikkalaisia liharuokia. Saatuani lopultakin kookkaan annoksen syötyä, ja sulateltuani sitä tovin musiikkia kuunnellessa, on aika jatkaa matkaa. Matkani seuraava etappi on osittain syynä siihen, miksi päätin tankata mahdollisimman paljon proteiinia ja hiilareita ennen paikalle saapumista. Venäjän Vodka Museo. Ja kyllä, tämä todellakin on museo. Museon näyttely pitää sisällään paljonkin historiallisia otteita vodkan pitkästä historiasta aina 1300-luvulta asti, joista englantia puhuvat oppaat kertovat laajasti ja yksityiskohtaisesti. Vajaan puolen tunnin mittaisen kierroksen kruunaa, luonnollisesti, pieni valikoima erilaisia vodkia ja perinteisiä naposteltavia niiden kera. Vodkamaistelun jälkeen olenkin valmis siirtymään naapuriin, joka on Russian Vodka Room No.1. Ravintola joka tarjoilee perinteisiä venäläisiä ruokia eri aikakausilta, ja tottakai palanpainikkeeksi voi valita mieleisensä juoman poikkeuksellisen laajasta valikoimasta. Maistellessani erittäin suolaista pikkupurtavaa jonka nimen ehdin jo unohtamaan, kiinnitän huomiota ravintolan kauniiseen arkkitehtuuriin. Kattoa kannattelevat matalat kaaret, isot ikkunat päästävät sisään runsaasti valoa, salin sivuilta löytyy kookkaita looseja johon mahtuu koko perhe, ja pienemmille seurueille saa pienen pöydän siroine tuoleineen. Koko ravintola on kuin aikamatka sadan vuoden takaiseen Venäjään. Keväinen ilta on jo pitkällä kun lähestyn Bul’varin häntäpäätä, ja viimeistä uljasta arkkitehtuurista urotekoa. Nikolayevsky palatsi, alunperin Tsaari Nikolai I:n lapsille rakennettu kolmikerroksinen, valtavan kokoinen palatsi on kaunis, majesteettinen, ja kruunaa tämän lyhyen kadun joka on kuitenkin vienyt melkein koko päiväni. Jos voisin yhden lisävinkin antaa matkaajille, niin suosittelen jättämään Vodka Museon ja Russian Vodka Room No.1:n päivän viimeisiksi kohteiksi. Ja ehkä varaamaan taksin valmiiksi kun astut ulos Pietarin lempeään kevätiltaan.

Blogikirjoitus Pietarin matkasta

Kokemuksia Pietarin matkalta Blogin muodossa. Aikaisemmissa päivityksissä juttua myös viisumin hakemisesta. https://susipari.home.blog/2019/04/25/matka-pietariin-paiva-1/ https://susipari.home.blog/2019/04/29/matka-pietariin-paiva-2/ https://susipari.home.blog/2019/05/05/matka-pietariin-paiva-3/ https://susipari.home.blog/2019/05/05/matka-pietariin-fiilikset-reissun-jalkeen/ https://susipari.home.blog/

Ostosvinkkejä blogissa

Yleisfiiliksiä, ostostärppejä ja vinkkejä niin syömiseen kuin juomiseenkin Pietarissa löydät täältä: http://kauneimmatsanat.blogspot.fi asiasanalla Pietari Henkilökohtaisesti voin vahvasti suositella Pietariin matkustamista - se on todellakin sen arvoista viisumisäädöstä huolimatta :--) Hintataso on suomalaiselle melko suotuisa ja kaupungilla on tarjota varmasti jokaiselle jotakin!

Nykytaiteen museo Erarta

Jos moderni taide kiinnostaa, Erarta ei petä. Vaikuttava, inspiroiva, multimediaan kallellaan. Pohjakerroksessa hyvä kahvila/ravintola. Tripsteristä voi lukea laajemman jutun Erartasta : http://www.tripsteri.fi/pietari/pietarin-museot/taidemuseot/erarta/

Kronstadt - päiväretki Pietarista

Kronstadt oli todella positiivinen päiväretkikokemus. Perille pääsi bussilla (pääsisi myös lautalla), Laivastokatedraali oli UPEA ja puistoissa ja kanaalien varrella sekä rantabulevardilla oli mukava kuljeskella. Hyviä kahviloita ja ravintoloita, vaihtelua Pietarin tarjontaan. Tässä tuoreessa jutussa on vinkkejä Kronstadtiin, mukana myös ruokapaikkasuosituksia: http://www.tripsteri.fi/pietari/retket/kronstadt/